En nähnyt meissä mitään kaunista.
Päivä päivältä vain rikoimme toisiamme
pala palalta.
Kunnes tajusimme, ettei ole pakko.
Ei enää.
Pelkoa, että tulisit sanomaan sen.
Pelkoa, että katsoessani sinuun
en enää näkisi mitään.
Vain helpotus.
Hiekka valui sormiemme lävitse,
emmekä edes yrittäneet ottaa sitä kiinni.
Et sinä, en minä.
Me olimme kuitenkin.
*
Hetken kaikki oli hyvin,
sitten se taas tapahtui ja
yhtä äkkiä kaikki olikin taas
pieninä palasina.
Palasien yllä kaksi
liian ylpeää ihmistä.
Liian ylpeitä pyytämään anteeksi.
Kunpa se toinen tekisi sen,
mutta ei tee.
Molemmat liian ylpeitä.
Molemmat liian täydellisiä.
Uusimmat blogimerkinnät
- luigi 18.04.
- . 30.11.
- mmm 08.10.
- syksyjä :) 29.09.
- 101 sua kaipaan 24.09.
- ikävää kipeää kannan sisälläin 24.09.
- kaija koo 23.09.
- [Ei aihetta] 22.09.
- [Ei aihetta] 20.09.
- onhan päivä vielä huomennakin 18.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (386)
- ▶ 2008 (293)
-
▼
2007 (337)
- ▶ joulukuu 2007 (9)
- ▶ marraskuu 2007 (29)
- ▶ lokakuu 2007 (37)
- ▶ syyskuu 2007 (37)
- ▶ elokuu 2007 (32)
- ▶ heinäkuu 2007 (29)
- ▶ kesäkuu 2007 (27)
- ▶ toukokuu 2007 (33)
- ▶ huhtikuu 2007 (24)
- ▶ maaliskuu 2007 (26)
- ▶ helmikuu 2007 (19)
- ▶ tammikuu 2007 (35)
- ▶ 2006 (462)