IRC-Galleria

En minä fyysisyydestä tiedä (jos en olisi töissä, niin valvoisin kuitenkin yökaudet nettipokeria pelaten), mutta henkisesti alan kyllä olla aivan täynnä asiakaskuntaamme. Toisaalta, kyllähän minäkin olen aivan samanlainen kuin keskivertoasiakkaamme.

Nimittäin joskus, kun olen Stockmannilla shoppailemassa, tykkään jäädä sulkemisajan jälkeen hengailemaan. Mielestäni se saa minut näyttämään coolilta.

Joskus, kun ostan kalliita astioita, hajotan ne välittömästi ostamisen jälkeen, koska olen humalassa ostohetkellä, ja odotan automaattisesti saavani uuden tilalle ilmaiseksi.

Joskus hengailen varastoilla sellaisissa paikoissa, joissa on kylttejä, joissa kielletään ko. paikalla seisoskelu. Tällaiset paikat ovat yleensä sellaisia, missä varastotyöntekijät liikkuvat jatkuvasti edestakaisin ja tarvitsevat tilaa. Kun henkilökunta kertoo minulle, etten voi seistä siinä, alan väittelemään asiasta. Seuraavissa muutama lempiargumenteistani:

1) "Tunnen omistajan."
2) "Mutta minähän soitan vain puhelua."
3) "Mutta näin juuri äsken jonkun muun seisovan tässä, epäreilua!"

Joskus hengailen kiireisissä toimistoissa ja yritän saada kontaktia henkilökuntaan, vaikka näen, että he ovat kiireisiä. Yleensä kerron heille koko elämäntarinani tai yritän saada heidan puhelinnumeronsa (etenkin, jos he ovat noin 30 vuotta minua nuorempia). Kun he käskevät minun poistua, koska häiritsen heidan työntekoaan, olen vain entistä aggressiivisempi ja häiritsevämpi.

Joskus kun olen kenkäkaupassa, sytytän savukkeen keskellä kauppaa. Kun henkilökunta kertoo minulle, että tupakointi on kielletty lailla, kieltäydyn sammuttamasta savuketta.

Joskus, kun olen kirjastossa, tykkään käyttää julkisia vessoja, ja siellä ollessani yleensä oksentelen kaikkialle ja heittelen wc-paperia ympäriinsä. Tämä kaikki väsyttää minua sen verran, etten jaksa vetää pönttöä, ja joskus myös menen nukkumaan pää puoliksi vessanpöntössä.

Joskus kun olen kahvilassa, kiilaan koko jonon ohi, koska tiedän etta tarpeeni ovat tärkeämpiä kuin kenenkään muun. Sitä paitsi, he saattavat tilata erikoiskahvia tai vastaavaa jonka tekemisessä kestää todella kauan, kun itse haluan vain tavallisen kahvin, joten henkilökunnan täytyy palvella minua ensin.

Joskus H&M:ssa, kun taustalta tulee kappale josta pidän, nousen tanssimaan kassatiskille ja taputan käsiäni yhteen.

Farkut ovat mielestäni liian kalliita, ja yritän aina tinkiä hinnasta tai saada myyjän antamaan minulle tuotteen ilmaiseksi. Jos työntekijät kieltäytyvät varastamasta työnantajaltaan hyväkseni, haukun heidät pystyyn tai uhkaan väkivallalla. Sitten kun vihdoin maksan, tarjoan 500 euron seteliä, ja juuri kun myyjä on ottamassa sen, vedän sen takaisin, koska tämä on minusta hauskaa. Toistan tämän uudelleen ja uudelleen. Noin tunnin jälkeen suostun lopulta maksamaan, ja silloin maksan viiden ja kymmenen sentin kolikoilla, jotka heitän ympari tiskiä.

Ystäväni Matti on töissä lakifirmassa, ja menen usein heidän toimistonsa vastaanottoon kyselemään sihteeriltä, missä Matti on. Minua ei oikeasti kiinnosta, missä hän on. Haluan vain, että sihteeri tietää minun tuntevan hänet, koska hän todennäköisesti pitää minua coolina tämän takia, ja pääsen tätä kautta ehkä hänen pöksyihinsä... Hauskaa tässä on se, että oikeasti en edes tunne Mattia, näin hänet vain kerran yksissä pippaloissa ja hän tuskin edes muistaa minua.

Ei, hetkinen, enhän minä tee mitään noista asioista, koska en ole baarityöntekijöitä ahdisteleva kusipää.

-Interpol-