IRC-Galleria

siivotessani huonetta aloin mietiskelemään asioita.
kohta on aika lähteä pois, tuntuu pahalta.
vaikka olen reissaillut edes takas, tiedän että kun täältä lopullisesti lähden tänne en palaa.
en usko.

ensimmäinen päivä oli tuskaa, ensimmäinen viikko oli jtn niin masentavaa ettei ikinä. kuukauden aikana aloin tajuamaan, että tämä on oikea paikka. täällä ei syrjitä, täällä annetaan tilaa.
vapaus jostakin muusta oli aivan upeaa, tajusi ettei joku tiedä aina missä olet.

ensimmäisenä päivänä muistan kun istuin asuntolan sohvalle ja katsoin telkkaria (taisi olla jokin rahapeli) ilta oli outo, lastenohjaajat olivat olleet kaksi viikkoa kauemmin ja he olivat oma porukka, pikku hiljaa tutustuin heihin. olen aina luullut, että sopeudun nopsaan, luulin väärin.

muistan asuntolan tuoksun ja näön, muistan jopa sen mitä niina sanoi ennen kuin tutustuimme kunnolla, " asuntolahan näyttää laitokselta". asuntola oli minulle aluksi outo, en viihtynyt lainkaan. kulutin aikaani keskustassa ja taisin valittaa, että en kuulu tänne.

tänään kun tartuin siivousrättiin hymyilin itsekseni (hullua jaa jaa a) en halua edes ajatella lähtöäni, siitä tulee varmaan yksi elämäni kamalimmista kokemuksista.olen oppinut paljon asioita, olen kiitollinen siitä. olen löytänyt itseni jollakin tapaa uudelleen (varmasti löydän sen 100 kertaa lisää) asuntola on kotini, nyt olen sen käsittänyt. olen onnellinen vaikka olen väsynyt.

tästä tulee vaikeaa, jatkan siivousta. (aijaiiij pyykit jäivät pesukoneeseen)



:-)