IRC-Galleria

Tiijän tiijän, ei oo uusia kuvia ei, tympii itteäkin ettei oo. Vaan kun en koskaan muista ottaa kameraa mihinkään mukaan! Viimeksikin, kun se reissussa mukana oli, se asusti koko viikonlopun matkalaukussa, ja yllätys, kun otin sen kotona esiin, ei siinä mitään uusia kuvia ollu!!! Uskomaketonta mutta totta!

Että katelkaa vanhoja ja kyllästykää ystävät rakkaat, ei tää mun naama oo mihkään muuttunu. Mitä nyt välillä on enempi virneessä ja välillä enempi rutussa=).

Minusta tulee isona ihan oikea vaatturi *tuas vettää nuotin vierestä*

Sain sit vihdoin tänään sen kauan odottamani kirjeen... Pääsen taas persausta koulun penkille kuluttamaan! Paljonkohan se tänä vuonna ehtii levitä? ;) Aika masokisti pittää tähän touhuun olla mutta mähän oon=)

Kuopio kutsuu siis syksyllä. Kicksaan tästä viel lujaa ja monta päivää, huima kun olen. Miten voi olla tämmönen hymy naamalla kun tietää, et kohta väsyttää, on ihan älytön koulumatka, rahat aina lopussa enkä edes oikeastaan tykkää koulunkäynnistä? Lapsetkaan ei paljon äitiään nää, mitä nyt zombiena sohvalla iltaisin =/...

Njää, aina se paskat duunit voittaa!!!

Testasin tuossa juuri ystäväni yllyttämänä henkisen ikäni. Tulos: 19v...

Mä olen vastuullinen, omillaan toimeen tuleva aikuinen! Varppina! Kaiken maailman nettihuijauksiin sitä sortuukin mukaan=)

*aikuinen nainen mä oon* laulaen nuotin vierestä;)

Veera sai siirtotiedot kouluun:

"Esiopetushenkilöstön havaintoja lapsesta

Lapsen sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot:
-rohkea ja päättäväinen
-ryhmäytyy nopeasti, saa helposti kavereita
-esittää rohkeasti mielipiteitä, keskustelee
-välillä malttamaton (vuoron odotus, kaverin kuuntelu)

Lapsen vahvuuksia, parhaat ilmaisukanavat:
-luovuus, mielikuvitus, tiedonhalu
-kielelliset taidot, ilmaisu sujuvaa, loogista
-musikaalisuus

Lapsen työskentelytaidot:
-ripeä, tehtäväsuuntautunut,osallistuu, innokas
-kynätehtävissä hiukan suurpiirteinen

Asioita, joissa lapsi tarvitsee tukea/harjoitusta:
-malttia työskentelyssä, kuuntelussa."



On se niin äitiinsä tullut lapsi ettei voi kun ihailla*virn*

Mun ja Veeran eilisaamun keskustelu:

Veera: Äiti?
Kati: Mitä?
Veera: Joko oot lähteny?
Kati: En.
Veera: Sano sit ku oot menny
Kati: Joo...

Jestas tuon lapsen logiikkaa=)

Jos on muilla vaikeeta mun kanssa, on myös mulla vaikeeta muiden kanssa...

Mikä siinä suoraan puhumisessa on oikeesti niin vaikeeta? Jos ajatustenlukija olisin, en kyselis en yhtään mitään. Joskus tuntuu et joka sana pitää hohtimilla kiskoa... Onko mun tahti puhua jotenkin sietämätön vai missä vika? Tuntuu etten joskus saa itseäni ymmärretyksi, en sitten millään. Kuitenkin ihan suomea puhun?

Sit tunnen itteni niin tyhmäksi, kun kyselen. Mut kun en tiedä! En mä voi toisen nenän asennosta tietää, mitä sen aivolohkon vasemmassa reunassa liikkuu, vai liikkuuko kenties yhtään mikään.

Kun ei elämä oo oikeesti mikään arvausleikki. Voi kertoo, ihan vapaasti ja omin sanoin antamatta kolmee vaihtoehtoo. Kun ei oikeesta arvauksesta ees palkita? Ja se, joka mulle taas sanoo et pitää osata tulkita, käyttää sanatonta viestintää, voi tuijotella mun sanatonta keskisormea tässä kohtaa...

Sanokaa nyt sit hankalaks taas, tai ihan mikskä haluatte, kunhan puhutte! Kieli on mahtava väline ja kommunikointi rikastuttaa elämää, näin mä sen näen... Jos olisin apina, en ehkä ahdistelis sanoilla, hoitaisin homman muuten;)

Mutta koittakaa ystävät ymmärtää ja jaksaa... Kyllä tää tästä taas lähtee... Kuten ystäväni tänään sanoi "no sehän nyt on suorapuheinen". Se sentään on tuntenu mut kakskyt vuotta ja nyt jo huomas=)

Ja sunnuntain vuodatuksestahan veti varmasti herneen nenään ne, joita se ei todellakaan koskenut. Elämä on...

"Äiti on villillä päällä".
Veeran tämän päivän kuolematon lausahdus=). Hohhoi, mitähän tuostakin ajattelisi...;)

Voi ystävät rakkaat, te ette kyllä usko tätä! Mulle sanottiin, et mä olen vaikee ihminen. Muka luonteeltani hankala!

Minä muka, kattos peiliin! Se, että olen kai aika vahvatahtoinen nainen, ei sitten tarkoita sitä, että olen hankala. Ja kuka sitä nyt helppoa naista?... Vaikeita ovat ne, jotka eivät tiedä, mitä tahtovat. Ja mähän tunnetusti tiedän tasan tarkkaan, mitä tahdon. Onko sitä muiden niin vaikea ymmärtää? Ja on mulla tuo artikulointikin sen verran kohdillaan, ettei se muillekaan jää epäselväksi, mitä tahdon... Mököttäjät menköön muualle, tuulettakaa tunteita peikot!

No ok, onhan se niin, etten maailman kärsivällisin luonne ole, sen myönnän. Mutta mikskä se maailma siitä odottamalla paranee? Kerran se vaan kirpasee, kun jäiden sekaan hyppää, eiks jeh siskot! Niih, ja pupsukka kans.

Ja siis pakkohan ei oo. Että jos hiljasia hissukkaystaviä tahtoo, niin Suomihan on vapaa maa, on hyvä ja etsii muualta. Nurkassa istuvaa, hiljasen kaunista muusaa musta ei saa edes yliannoksella rauhottavia. Sitä paitsi en käytä, kiitos, en yliannosta enkä sopivaa=)

Virtapiikkeilin sitten eilen kahteen saakka... Osansa kiitoksista ansaitsevat tässä kohtaa Chatja sekä Cendra, jotka hepuliin villitsivät... (No ok, olin ehkä aika hyvässä vauhdissa jo valmiiksi). Ja mä tiesin, et kello soi kuudelta! Hyvin sujuu työt neljän tunnin yöunilla, varsinkin kun ne ei aina suju muutenkaan...
Että olipahan sitten melko takkuista aamulla... Ja ketäs voi taas syyttää? Enkä aio katsoa peiliin, enenen!
Mutta että... Mitenhän vanha mun pitää olla et selviydyn ajoissa nukkumaan? Oikeesti?