IRC-Galleria

http://www.lausti.com/articles/kolumnit/norja.html
Eli:

Hourailusta joukkomurhaan

Hannu Reime

Perjantai-iltana, kun Oslon pomminräjähdys oli jo kaikkien uutiskanavien ykkösaiheena, Ylen TV-uutisten päälähetyksessä kerrottiin Suomen entisen Oslon lähettilään Ole Norrbackin sanoneen, että terrori-isku ei tullut hänelle yllätyksenä. Luulisin, että Norrback, jos häntä oli oikein siteerattu, tuli illan kuluessa nopeasti toisiin ajatuksiin, kun pomminräjähdykseen mitä ilmeisimmin liittynyt Utøyan saaren joukkomurha alkoi paljastua kaikessa shokeeraavassa kauheudessaan. En usko, että kukaan ihminen voi enää sanoa, etteivät tapahtumat Norjassa perjantaina 22.7. vuonna 2011 olisi olleet yllätys.

Tapahtuneen yllätyksellisyyden vähättely ensi reaktiona Oslon keskustan räjähdykseen johtui tietenkin siitä, että pommi-isku jossakin Euroopan pääkaupungissa on lähes refleksinomaisesti totuttu yhdistämään islamistiseen terroriin. Viitekehyksiä tässä reaktiossa ovat Madridin ja Lontoon pommit viime vuosikymmenellä. Ylen internet-sivujen keskustelupalstalla ehdittiin jo perjantaina illansuussa irvailla monikulttuurisuutta, vaikka yksi keskustelijoista hyvin järkevästi kehottikin pitämään ”mölyt mahassa” ennen kuin Norjasta saadaan tarkempia tietoja.

Ja pianhan niitä saatiinkin. Terroristeja eivät olleetkaan tällä kertaa al-Qa'idan maanalaisten solujen aktivistit. Tekijä on pesunkestävä norjalainen, pohjoismaalaisen vaalea, pitkä ja sinisilmäinen, ja ensi tietojen mukaan uskonnollinen fanaatikko islamististen terroristien tavoin, mutta kiihkoilija toisen uskonnon, kristinuskon, puolesta.

Ensi kommentit ja paljastunut totuus kauhujen perjantaista Norjassa toivat mieleen terroristien tuhoisan pommi-iskun Yhdysvaltojen liittovaltion virastoon Oklahoman osavaltion pääkaupungissa huhtikuussa 1995. Räjähdys, joka vaati 168 ihmisen hengen, yhdistettiin heti Lähi-itään ja islamistiseen terroriin. Muistan, että täällä Suomessa eräs ulkopolitiikan asiantuntija pohdiskeli TV-uutisissa, kuinka pian ja mihin maahan Yhdysvallat kostoksi iskee. Oklahoman pommimiehillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä Lähi-idän kanssa. Syyllisiksi paljastui kaksi äärioikeistolaista Yhdysvaltojen kansalaista, joiden mielestä liittovaltio on amerikkalaisen vapauden suurin vihollinen.

Oslon ja Utøyan joukkomurhista epäillyn Anders Breivikin henkilöllisyys saatiin tietää jo lauantaiaamuun mennessä. Nyt tämän norjalaismiehen internet-kirjoituksia luetaan tarkkaan ympäri maailmaa. Niistä näyttää paljastuvan äärioikeistolaisen fanaatikon elämänkatsomus ja ihmiskäsitys, joihin yhdistyy suuruudenhulluus kirjoittajan omasta roolista jonkinlaisen messiaanisen ohjelman toteuttamisessa, olletikin Euroopan pelastamisessa islamilta. Islamin ja marxilaisuuden vastustaminen on ilmeisesti Breivikin pyrkimysten keskeinen osa ja hänen toimintansa motiivi, ainakin hajanaisten sitaattien valossa. Hänen maailmankatsomuksessaan islam ja marxilaisuus ovat nähtävästi lähes sama asia.

Internetin sivuilta ja keskustelupalstoilta on helppo löytää tällaisia hourailuja, joita helposti mahtuu kolmetoista tusinaan. Harvasta näiden sivujen bloggaajasta ja keskustelijasta kuitenkaan tulee Anders Breivikin tavoin joukkomurhaaja. Kuilu suunsoiton ja toiminnan välillä on sittenkin leveä, enkä usko, että maailmasta löytyy yhtäkään asiantuntijaa, joka pystyisi selittämään ja vielä vähemmän ennustamaan, kuka ja millaisella mielenrakenteella varustettu ihminen sen loikan tekee. Sellaista viisautta ei löydy edes Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan professoreilta, jotka ammatikseen tutkivat ihmisen toimintaa, sitä, kuinka homo sapiens vapaan tahtonsa ohjaamana käyttäytyy. Vika ei ole professoreissa, vaan tutkimuskohteen vaikeudessa.

Norjan veritekoja voi ehkä verrata Jokelan koulusurmiin täällä Suomessa ja havaita niissä yhteisiä piirteitä. Molemmat kumpusivat tekijöidensä ihmisvihamielisistä ajatuksista, jotka ilmenivät heidän internet-kirjoituksistaan. Jokelan ampuja valitsi kuitenkin uhrinsa sattumanvaraisesti, ja koska hän lopuksi surmasi itsensä, teko voidaan joillakin perusteilla luokitella otsikon ”kollektiivinen itsemurha” alle.

Anders Breivik sen sijaan toimi selvästi poliittisin motiivein ja valitsi tarkoin iskujensa kohteet. Niitä olivat hallituksen rakennukset Oslon keskustassa, ja pääasiallisiksi uhreikseen ampuja otti Norjan työväenpuolueen nuoret näiden kesäleirillä. Teot oli suunniteltu huolella ja ne toteutettiin kylmäverisen harkitusti alkaen pommin rakentamisesta ja päätyen valepoliisina esiintymiseen tietoisena siitä, että Oslon räjähdysten jälkeisessä hämmennyksessä saarelle on helppo päästä virkavallan asussa. Ei varmaankaan ollut sattumaa myös se, että veritekojen paikaksi Breivik oli valinnut saaren, josta on vaikeaa paeta, ja jossa hän pystyi ampumaan nuoria uhrejaan kuin avutonta ja puolustuskyvytöntä riistaa. Erityisen shokeeraavalta tuntuu se, että ampumalla surmattujen ihmisten määrä Utøyalla oli kymmenkertainen verrattuna niihin, jotka kuolivat pari tuntia aikaisemmin pomminräjähdyksessä Oslossa. Kouluampujista poiketen Breivik ei myöskään riistänyt henkeä itseltään, vaan antautui poliisille.

Norjan kauhujen perjantai herättää myös keskustelun siitä, kuinka vaarallisen kasvualustan äärioikeistolaisuus luo terrorismille. En uskalla lausua asiasta mitään muuta kuin, että kammottavaa on, jos Breivik tulisi esikuvaksi hengenheimolaisilleen.

Yleisemmin voi sanoa, että muukalaisvihamielisyys on lisääntynyt Euroopassa ja vahvistanut oikeistolaista populismia, jonka aluskasvillisuudesta on helppo löytää todellista äärioikeistolaista ajattelua. Kapitalismin vaikeudet nostattavat tyytymättömyyttä, joka rakentavamman vaihtoehdon puuttuessa helposti kanavoituu nationalismiin ja sitä kautta osaksi myös äärimmäiseen oikeistoon. Näiltä piireiltä voi nykyisin kuulla muun muassa sellaisia ”syvällisyyksiä” kuin, että ihmisten välinen tasa-arvo on samanlainen väärinkäsitys kuin oli aikoinaan ptolemaiolainen maakeskinen maailmankuva. Mutta ehkä äärioikeistolaisuus muuttuu todella vaaralliseksi vasta silloin, kun mahtavat teollisuus- ja rahapiirit alkavat tukea sitä niin kuin tapahtui maailmansotien välisessä Euroopassa. Niin pitkällä ei vielä olla ja toivottavasti ei koskaan tullakaan.

Eli: http://www.lausti.com/articles/kolumnit/norja.html