IRC-Galleria

mua ei oo tainnu vähää aikaa masentaa mikään muu niin paljon kun että oon YKSIN himassa perjantai-iltana. oon ku joku vanhapiika: kissa sylis, virkkaan jotai peittoo ja oon ihan oikeesti yksin. jos mul ei ois eveä ni oisin varmaa jossai laitoksessa vahvalla masennuslääkityksellä.

kumma juttu siis miten suuressa merkityksessä joku ihminen voi sun elämässä olla. ilman eveä en pystyis elämään ja aina ku masentaa taa yksinäisyys ni aattelen vaa että kuinka onnekas oon ku mulla on niin ihana parasystävä, iha niinku tositosiläheinen sisko ja semmone soulmate:)<3 ja aina kaikki kääntyy hyväks ku arvostellaan kaikkea (tarkotan siis että KAIKKEA!)ja nauretaan kaikelle yhessä:) harvinaisen upee ihminen!

huoh mite se elämä heitteleekään. paree kai vaa tyytyy osaansa, koska kuitenki tosimonet asiat on hyvin ni ei sais valittaa. joskus vaa haluis enemmän.. ikävä kyllä.