IRC-Galleria

ootin vähä parempaa pilaa, GALLERIA

näin tänää lentävän lehmän..

Aamuja 362.

Nyt alotan tän kirjottelun tänne, kuten lupasin.
Aamulla heräsin ja totesin, että nyyh, tänää on se päivä, ku monet asiat muuttuu.
Tuntuu jotenki pahalt hyväksyy se asia, mut pakko se on.

Lähdinpä sitten töihin, kaikesta huolimatta.
Mietin sua koko ajan ku nypin rikkaruohoja ja pistin haravaa heilumaan.

En pysty oikee mihinkää selvää ajatteluu nyt.
Kai tähän tottuu, ainaki toivon niin. Minnankaa ollaa angstattu ittemme kuoliaaks asti melkee.
Onneks on joku kohtalotoveri jonkakaa surra ja angstata.

Ootan niin ku nään sut.
Toivon et oot kiltisti siellä ja mä oon todellaki täällä. En aio kattookkaa muihin päin.
Rakastan sinuu ja oottelen sun soittoo. Oon päivän vilkuillu puhelint, outoo ku ei nähä,
eikä voida tekstata koko aikaa, kuten yleensä (:D) ja oot kaukana.

Ihana kattoo noit meiän
yhteiskuvii. Huoh. Voiku tietäisit milt must tuntuu, kaipaan niin sun lämpöö ja hellyyttä.
Oon tottunu et oot munkaa ja nyt on ihan autioo.

Muttajoo, mä tässä datailen ja muuta. Vois kattoo Serranonki jossaa vaihees. Tänää ois tarkotus myös
siivoilla. Laitoin laskurinki Galleriaa muistuttamaa, millon kulta tulee takasin. <3

Tuu jo, mul on ikävä sua.

Laura

--

huhhuh ! kyl aika on menny nopeesti, vastahan mä noita kirjottelin :DDD
ja tänään aamuja on jäljellä 362:sta enää vaivaset 93! tajutonta!<3

oot rakkainta mitä mulla on.
en päästä koskaan irti susta.
on niin iso ikävä et sattuu,
mut tiiän että selvitää tästä!

~~~~

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
Mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
Sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
Vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
Mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
Sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
Vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

~~~~

Lauri, minä rakastan sinua.

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta
Varmoina on voimistaan
Taivaankantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se ihme on kai vasta;
Oomme tänne selvinneet

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo

Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan, meillä on aikaa.
Sinä vain, sinä vain, sinä vain, saat mut tuntemaan, että mä kelpaan.

aww, näin murun eilen<33 se oli niiin ihana, kuten aina :''> enää neljä yötä!<3

niina sanoo:
monennella kuulla maha alkaa kasvaa jos on raskaana?

Laura sanoo:
mitä? .dDD

Laura sanoo:
jaa aaa

niina sanoo:
niii. aattelin et tietäisit : )

Laura sanoo:
mist sä semmost aattelit? D:DDDDD

Voi kuinka koskee
Kelle sen kertoisin
Syvälle sydämeen sattuu