IRC-Galleria

12.12.2007 Päättötyönäytös lähestyy:)
Pari kipaletta muodikas leikkaus malleja uupuu..Sekä 1 morsiusmalli on vielä hakusessa...Onneksi lähes kaikki hoidettavat asiat on reilas vaikka 2kk+1päivä joku on hampaan kolos kaivaas et joku puuttuu...

tänään olis pitänyt jäädä ihan vaan nukkuun;) olis selvinnyt niin vähällä..Kurikan kisat on aina yhtä iso "KATASROOFFI"..ekalla kierroksella mettään ja tokalla sit kelkka pettää...ja siitä pukista vielä puhuttiin eilen että ei sitä kannatta vielä vaihtaa...onneksi uus on jo ja kelkkkakin on jo kyllä huollos.. minäkö täystuho... en!

Juoru kiertää kuin kissa
kuumaa
puuroa.

Suu vaahdossa, talosta
taloon kyttäämässä,
mitä mistäkin kämpästä
kuuluu.

Vai kuuluuko sitä päänsä
yli
vai yli päänsä mitään.

Juoru kyylää nurkissa, kuin
ruikkiva koditon rakki,
jolla ei ole omaa elämää
hankittuna ilmeisesti
ollenkaan.

Saati minkäänlaista huolta
omissa asioissa, joista
voisi
pitää yhtä hyvän huolen,
kuin
toisten.

Juoru on puolisokea ja
puolikuuro otus, joka
pyrkii näkemään enemmän,
kuin mitä todellisesti
näkeekään.

Toisin sanoen katsotaan
vain sillä yhdellä,
ruskealla silmällä,
joka sijaitsee siellä kehon
toisessa
päässä.

Kuullaan, mitä halutaan tai
korvat voivat unohtua
tyynylle
ennen ylös nousua. Ja
kipitetään
jo juoksujalkaa kertomaan,
ensimmäiselle
vastaantulevalle tuoreimmat
uutiset.

Ja mikä parasta, ei
tarvitse
olla edes alle 100%:sti
varma
asian todenperäisyydestä.
Sillä juoru on niin innokas
levittämään tarinaansa,
kulovalkean tavoin.

Juoru paisuu kuin
pullataikina. Mutta ilman
hiivaa.
Vain muutama pirullinen
kaksinaamainen ihmismieli
riittää sen kohotusaineeksi
vallan mainiosti.
Tehden siitä kuohkean ja
mehevän juorun, josta
riittää ammentamista
pidemmäksikin aikaa,
suuremmallekkin porukalle.

Minähän suorastaan rakastan
juoruja. Sen
monisävytteisiä vivahteita
jotka värittävät mukavasti
totuuden oikeaa puolta.

Tehden niistä lähinnä
huvittavia ja pulterin
puhujista naurettavia.
Nehän antavat vain säpinää
tähän harmaaseen arkeen.

Ja ruokin niitä ihan
mielelläni niiden vain
koskiessa itseäni, sillä
olen niihin jo niin
tottunut.


Lisään pölkkyä pesään ja
jäitä hattuun sen minkä
suinkin ilkikurisesti
kerkiän.

Ettei juoruilta vain loppus
paukut ja aiheet kesken.
Ripaukseksi ja
loppusilaukseksi.
Repeän ja puhallan
paskaisen nauruni, siihen
ilmansuuntaan, mistä juoru
lähti liikkeelle.

Sillä siihenkin, ennemmin
tai myöhemmin löytyy se
uusi kielijä jonka sen
asianomaiselle kertoo

Kuinka Moninaisuutesi,
se kuvottaa, karmii,riipii.
Kuinka kehtaat
toivottaa hyvää
ja samalla
koko ajan tehdä toisin?

Sitä en
pysty käsittämään,
eikä siihen tarvi olla
tyhmä
nähdäkseen,
kuullakseen,
kaiken

Sinä senkin
kaksinaamainen
ihmis-nappuloilla julmasti leikkivä
petturi!

Ja väität vielä,
että sanoilla
ei ole mitään merkitystä