IRC-Galleria

Olin nukkumassa.
Sitten heräsin.
Loikoilin sängyssäni.
Kuulin jotain outoa, ja nousin käsivarsieni varaan nähdäkseni, mistä ääni tuli. Ikkunalta. Ikkunan takana oli jotain. Kasvot. Silmiä. Vihreät posket. Ääni, joka sai lihakseni hyytymään. Vaivuin sängylleni, en kyennyt liikkumaan. Odotin.
Ikkunaa raavittiin. Ääni loppui. Odotin.

Koputus. Ellen koputti oveeni. Hän lähti pois, kun en vastannut. En pystynyt. Odotin yhä.
Oma tahtoni ei riittänyt murtamaan tätä lamautumista, koska se oli lamauttanut tahtonikin.
Ellen tuli uudelleen koputtamaan oveen. Yritin kaikin voimin saada suuni muodostamaan ääntä, mutta vaikka sainkin itseni liikkuman, eivät huuleni muodostaneet ääniä, eivätkä voimani riittäneet minkään muunkaan äänen aiheuttamiseen. En edes kyennyt pudottautumaan lattialle. Ellen kysyi, olinko hereillä, mutten voinut vastata. Hän lähti pois. Luovutin.
Pian hän tuli takaisin. Tai ehkei se ollut pian. Olin jo menettänyt ajantajuni. Hän oli jo hätääntynyt, ja yritti avata oveani. Se oli lukossa. En muistanut lukinneeni sitä. Hän paukutti ovea, mutten päästänyt ääntäkään. En kyennyt.
Kuulin, että hän käveli keittiössä ja puhui puhelimeen. Odotin.
Ellen tekisi jotain.
Ovi avattiin. Ellen oli soittanut huoltomiehelle, joka oli tullut avaamaan huoneeni yleisavaimella. He sytyttivät valot. Suljin silmäni; yllättävä valo satutti. Sitten avasin silmäni hitaasti. Ellen kysyi, mikä minulla oli hätänä, mutten voinut vastata. Tuijotin vain. He tajusivat, ettei kaikki ollut kunossa, ja veivät minut pois huoneestani.

Minut vietiin oleskeluhuoneen sohvalle. Näin monia kavereitani ja kuusivuotiaan pikkuveljeni.
Pikkuhiljaa sain myös kehoni hallinnan takaisin. Minun täytyi kertoa tapahtuneesta muillekin.
Lopulta aikuiset olivat tyytyväisiä kertomukseeni ja poistuivat. Minä, pikkuveljeni ja kaverini jäimme oleskeluhuoneeseen juttelemaan. Makasin edelleen sohvalla, ja siksi olin ensimmäinen joka näki hänet. Hän painoi lnkeronsa kattoikkunan lasia vasten ja tuijotti minua ahnaasti silmillään. Ääni, jota hän piti, ulvova naksutus, sai ihoni nousemaan kananlihalle. Yritin kertoa muille, että olento oli palannut, mutten saanut sanaa suustani. Sitten olento käänsi katseensa pikkuveljeeni. Veljeni kääntyi katsomaan häntä, ja kirahti. Minä ammensin jostain yllättävää voimaa ja naulitsin katseeni olentoon. Hän ei osannut päättää, kumpaan kääntäisi useiden silmiänsä katseen, ja vuorotteli minun ja veljeni välillä. Eräs kaverini ihmetteli, mitä minä ja veljeni katselimme, ja nosti katsensa ikkunaan. Ja huusi.
Joku juoksi keittiöön hälyttämään aikuiset.
Miehet juoksivat ulos ja vangitsivat olennon.
Hän säälitti minua; en edes tiennyt miksi hän toimi niin. Hänet vietiin pois.

Myöhemmin. Sain kuulla, että olento oli aiheuttanut ongelmia jo aiemmin. Ihmisiä oli kadonnut.
Olimme kuitenkin onnellisia, sillä olento ei enää voinut aiheuttaa ongelmia. En tiennyt, mitä hänelle oli tehty.
Torille pystytettiin kojuja ja musiikki soi, piristäen ihmisiä.
Eräs kaverini ei kuitenkaan voinut aivan hyvin. Kävelimme hiljakseen kauemmas muista, ja minä kysyin, mikä hänen oli.
Hän kertoi, että hänen limakalvonsa olivat turvoksissa.
Kysyin, voisinko katsoa, ja ihmettelin, miten turvoksissa hänen leukaperänsä todella olivat. En tiedä, mitä tein, annoin kai jollain tavoin energiaa hänelle. Kysyin, oliko hänen olonsa parempi.
Hän myönsi, ihmetellen, kysyi, miten minä sen oikein tein, mutten osannut vastata.
Hän kohautti olkiaan ja palasai muiden luo.
Minä jäin seisomaan paikoilleni.
Pensas kahahti.
Näin liikettä silmäkulmastani. Käännyin hitaasti katsomaan; minulla oli epämiellytävä tunne tästä. Tuijotin pensasaitaa. Vilkaisin ympärilleni. Pensaita. Vieressäni oleva pensas näytti oudolta. Siinä oli... vartalo. Se oli poikki olkavarsien keskeltä, ja kyljissä kiinni olevat kädet kannattelivat vihreälehtisen vartalon yläosaa. Katsoin uudelleen ympärilleni. Jokaisessa pensaassa oli kehoja. Vihreistä lehvistä muodostuvia kehoja. Ja ne liikkuivat.
Hyökkäsin vieressäni seisovaa lehvämiestä kohti ja varastin siltä sen ylävartalon. Juoksin kohti muita ihmisiä, huutaen.