IRC-Galleria

Meinasin eilen nukahtaa rattiin. Ja sellaisiksi nanohetkiksi nukahdinkin. :/

Olin kolme edellistä yötä nukkunu vähillä yöunilla (1. yö 4h, 2. yö 5h ja 3. yö 4,5h) ja eilen olin sitten töissä 8-15. Kävin kaupassa töiden jälkeen ja lähdin (pimeässä) ajamaan Jalasjärvelle (matkaa n.35km). Ei siis tuntunut mitenkään erityisen väsyneeltä, mutta kun olin jonkun aikaa mennyt Rengonharjun kentän jälkeen, rupes silmät tuntumaan aivan ihmeelliseltä. Ikään kuin en olisi hallinnut silmiä ollenkaan, niillä oli aivan oma elämä. Milloin jäin tuijottamaan edellä menevän valoja (ja autokoulussa opetettiin, että ensimmäinen rattiin nukahtamisen vaaran merkki on juurikin nämä perävaloihin "koukkuun" jääminen), milloin räpytin silmiä normaalia enemmän. Tajusin kyllä, että nyt ei mee oikein hyvin ja mietin, että jäänkö johonkin levähdyspaikalle mutta sit ajattelin että mennään nyt vaan kotiin saakka.

Puolen välin jälkeen rupes olemaan jo oikeasti hankalaa, en saanu silmiä pidettyä auki enkä tienny onko ne auki vai ei. Yritin puhua itekseni ja läpsin itseäni poskille, mutta ihan kuin olis ollu jonkinmoisessa horroksessa, eikä siitä mitän apua ollut. Sitten rupesin jo ajamaan kaistaa puolelta toiselle, välillä tien reunassa ja jossain vaiheessa säpsähdin kun avasin silmät ja vastaan tuli auto ja ite olin ihan keskiviivan tuntumassa. Välimatkaa vastaan tulevaan autoon oli varmasti alle metri. Matka tuntui aivan ikuisuudelta mut sit kun pääsin 3 -tien risteykseen, hengähdin hiukan että kyllä tästä selvitään.

Kotiin kun pääsin, otin toppaliivin pois, menin kaulahuivi kaulassa sohvalle maata ja selitin äitille rasittavasta asiakkaasta. Viideltä sanoin, että otan torkut, herätä puolen tunnin päästä. Äiti oli yrittäny herättää ja olin noussukin käsieni varaan (en muista tätä, eli oon tehnyt sen unissani) ja lopulta äiti oli päättäny että nukkukoot. Ja mä nukuinkin - 15 tuntia!! Heräsin tänään puoli yhdeksän aamulla. Kaks paitaa ja huppari (jota pidän aina toppaliivin alla, ikään kuin takkina) päällä, kaulahuivi edelleen kaulassa, meikit naamassa... Oli siis _vähän_ väsy.


Eli, olkaa fiksumpia auton ratissa kuin minä, jos alkaa tuntua samalta niin ajakaa oikeasti sivuun ja ottakaa torkut! Jos mun olis yhtään pidempi matka pitäny ajaa niin olis varmasti käyny huonosti. Tulipahan tämäkin koettua ja opittua sen kautta, että jos seuraava kerta tapahtuu niin en epäröi vaan meen suosista levähdyspaikalle.


]l\/l[