IRC-Galleria

Voi pojat, nyt oon kaks päivää ollu täystyöllistettynä töissä... Eilen 7h ja tänään reilu 8h. Haluisin _ihan_oikeesti_ tietää, kuinka paljon mä kävelen työillan aikana. Ainakin tänään on jalat poikki, ihan kuin olis tehnyt tosi rankan lenkin. Mut jos miettii, että teen töitä 8h, enkä pidä ainuttakaan taukoa, en istu kertaakaan, niin johan siinä askeleita kertyykin! Ja siis ennen kuin kukaan älähtää, et mit vit, eikö sulla oo taukoja, niin se on ihan oma valinta (mitä nopeemmin, sitä nopeemmin) ja koska en polta, niin ei tuu missään vaihees istuttuakaan. 8h pelkkää kävelyä, koska eipä tuossa koneita pestessä juuri tule paikallaankaan oltua, se on jo oikeesti järkkyä ajateltavaa! Pitäis kotonakin siivota, vaan arvatkaas kuomat, onko intoa piirun vertaa? Nöyp! Villakoiria juoksee sielä sun täälä mut so what, eipä niitä oo täälä kukaan katsomassa, paitsi minä ja Rasputin (eka ei välitä ja toka on yks pääsyy, miks villakoiria on nurkissa).

Tulisko joku kävelemään mun yli, tai tarkemmin sanoen astelemaan mun selän päällä? :) Tein muksuna sitä isälle, kävelin siis sen selän päällä, enkä tajunnut, et mitä se siitä saa (luulin aluksi et se pyysi siks, kun se oli mun mielestä niin hauskaa ja jännää) mutta nyt tekis kyl itellekin gutaa kun joku runttais nuo nikamat oikeille paikoilleen. Järkyttävän painavia jotkut koneiden osat töissä, siis ihan tappokamaa! Koita niitä sit nostella yhdellä kädellä kun toisessa pidät vesiletkua.. Jösses. Mistä tulikin mieleeni, että tuli tänään ihan armeijan morttiaika mieleen, kun tönin itteäni joka paikkaan ja mm. jätin sormet oven ja kärryn väliin. On ollut jo vähän ikäväkin näitä mustelmia ja ruhjeita, joita on näkynyt enemmän tai vähemmän 10 vuoden ajan kun on ringetteä ja lätkää pelannut ja sit tosiaan intis. Nyt vuoteen ei oo pahemmin ollut mustelmia, kun ei oo ollut mitään sellaista fyysistä, missä niitä olis voinu tulla. Kuvittelin itse asias, että olis ajat hitusen muuttunu, eikä niitä tulis enää yhtä helposti kun ennen mut paskan vitut, sama meno päällä edelleen. Päänkin kolautin yhteen pömpeliin niin lujaa, et ihme ettei tämän enempää korvissa humise. :)

Ja sitten maailmankaikkeuden mahtavin vitsi, joka on kyllä ihan tositarina! Tänään tuli pomo juttelemaan, ja kääntyi puhe sitten jotenkin kesäsijaisiin ja mun alueelle tulee nyt sittenkin konkari, eli talon vakkarityöntekijä (jota mun pitää jonkun verran ohjeistaa omalle alueelle) ja se oli pomolle sanonut eilisen palaverin jälkeen, että hän on kuvitellut mua tosi hiljaiseksi kun en oo kauheesti jutellut kun sekin on tullut mua moikkaamaan. Ja että hän sitten yllättyi, kun mä eilises palaveris olinkin puhunut sen kans vaikka kuinka ja paljon! HAH! Oikeesti, minäkö hiljainen?? Since when?! Nooh, sen verran pitää ehkä antaa tälle työkamulle anteeksi, että kun se on tullut mua tervehtimään, oon saattanut olla pikkasen uupunut koulupäivästä ja siitä, että vedän pitkää päivää. Varmasti oon ollutkin hiljaisempi kuin normaalisti, eipä tuolla tuu juteltua oikein kenenkään kanssa ja sitten kun pitäis aloittaa juttelu, ei sitä jutunjuurta niin helposti löydykään. Thank god sain silti työpaikan tuolta kuin että olisin sielä marketin kassalla aukomassa päätäni typerille mummoille ja näsäviisaille mukuloille. Taitaisin saada potkut kaupan kassalta, kun kiroisin asiakkaat alimpaan helvettiin. ;P

Jaa'a, tulipas sitä työpainotteinen teksti, mutta väliäkö tuolla oikeastaan. Pitäähän sitä joskus jollekin työasioistakin purkaa. Vastapainoksi on sanottava, ettei tosiaankaan mikään ole ihanampaa kuin kotona vastassa oleva koira, joka on sillä hetkellä maailman onnellisin siitä, että mamma tulee kotiin. Vaikka sitten olis kuinka poikki, eikä jaksa hymyillä ja haisee pahalta, heiluttaa koira häntäänsä kuin viimeistä päivää. Eipä se paljon kattele ulkomuotoa, se on vaan niin äärettömän iloinen siitä, että on ylipäänsä läsnä. <3


Hyvää yötä, kullanmurut!

]l\/l[