IRC-Galleria

Yhtäkkiä sanalla pelko on monta yhteyttä. Kuulen sitä puheessa, lauluissa, viesteissä. Aivan totta, pelko tuijottaa kaikkia. Pelko on niin yleistä, ettei sitä edes tajua. Moni sanoo, ettei pelkää mitään. Mutta hetken pohdiskelun jälkeen olen varma, että jokaisella on jotain pelättävää.

Pelko ja epävarmuus tulee vastaan uusissa tilanteissa.

Kotimatkalla pysähdyin rotkoon kuvaamaan luontoa. Parkkipaikalla oli toinenkin: rekkakuski nukkumassa hytissään. Ilma oli pirteä ja sadepilvien takaa alkoi pilkistää jo aurinko. Sormet ja nenä kylmettyivät syysilmassa. Varpaat kastuivat kenkien läpi poiketessani pitkospuilta soisessa maastossa. Olisipa syksyinen sää aina näin ihana, ajattelin. Minä tutkin luontoa yksin, tuntemattomassa paikassa tunnin. Aika unohtui - olin vapaa. Sen hetken pidin lomaa.

Tänään vasta huomasin sen oikeasti. Elokuu. Todellakin jo elokuu... Ulkona tuoksuukin syksy. Vaikka aurinko paistaakin, tuo tuuli mukanaan syksyn viileän välinpitämättömän olemuksen. Puiden lehdet eivät vielä ole luopuneet vihreästä väristään, mutta pian niin tulee käymään. Sitä ei voi estää, eikä kai tarvitsekaan.

Vadelman oksa kurkotti naapuri tontille, kuin esitelläkseen naapurin uusille hedelmättömille taimille kantamaansa mahtavaa satoa.

Kolmella pojalla oli kypärät. Kahdella ei. He ovat cooleja niin kauan kuin halkaisevat kallonsa asfalttiin.

Tie muuttui yksisuuntaiseksi. Mukavaa kerrankin olla tottelematta. Se ei koske minua.