Ihmisen ajatukset ovat ihmeellisiä.
Kuinka paljon ehdimmekään ajattelemaan minuutissa.
Yhdestä sanasta voi ajatukset siirtää aivan toiseen aiheeseen.
Joku ajatus herättää muistoja, joita alkaa sitten myös ajattelemaan.
Sitten miettii, miksi minä näitä ajattelen.
Ei ole pakko murehtia ja surra. Miksen miettisi kaikkea järjellä, ei tunteilla?
Miksi minulla on edes tunteet, miksi olen niin herkistynyt ja herkkä?
Miksi en voi vaan antaa menneiden olla menneitä, keskittyä tähän hetkeen?
Lopulta olen kaukana siitä tilanteesta ja hetkestä, jolloin ensimmäinen ajatus tuli.
Se ajatus, josta olisi pitänyt työstää jotain ulosantia, on jo kauan sitten,
(ehkä 30 sekuntia sitten) hukkunut kaikkiin mielen kiemuroihin.