IRC-Galleria

Veera! on nyt mennyt vuosi kun sinä kuolit etkä kerennyt edes täyttämään 40, olit parhain ope ja eikä sinua koskaan kukaan voita, olit mulle kuin sisko tai serkku joka kertoi salaisuuksia huolistasi ja ainä jäin luokkaamme jos oli joku hätä. Sinä keitit teetä ja juteltiin asiat puhki. Autoit kaikkia murheissa ja olit vasinainen koomikko♥♥. kaikki jotka eivät olleet luokassamme sai väärän käsityksen sinusta että oot kauhea raivo ihminen mutta olit oikeasti rakastava ja huolehtivainen! raha ei ollut sinulla koskaan ongelma ja järkätä meille jotain retkiä. Et piitannut huolista vaan elit rauhallista elämää, kerran olin tulossa tapaamaan sinua verikokeitteni jälkeen ja etkä ollut muuttunut miksikään olit sama rakas opettaja ja olit minulle énemmän kuin opettajan pitäisi. Ja sitten tuli se hetki jota olimme molemmat pelänneet ( 4 luokan päättäjäiset.) Silloin ajattelimme että emme näkisi enää joka päivä ja siitä tulisi hyvin harvinaista ja itkimme koska tuli ikävä! Mutta olin tulossa käpylän koulusta kaverin kanssa menossa heille (naapuri :) ) oli itku silmässä ja pelkäsi kertovan minulle, mutta sitten hän kertoi että olit kuollut silloin ja oli syntymäpäiväsi heitin kamat lattialle ja aloin huutamaan ja itkemään. Miksi mulle tapahtuu näin ja kaikille meedän luokkalaisille koska me olimme aina kuin perhettä eikä sitä tunnetta voi koskaan unohtaa. Olin useita kuukausia masentuneena enkä pystynyt tekemään mitään itkemättä, mikään ei huvittanut ja en tiedä miten tästä jatkettaisiin. VEERALLE JOKA OLI MUN RAKKAIN OPETTAJANI MITÄ EI KOSKAA KUKAA MUU PÄIHITÄ KOULUSSA