IRC-Galleria

Uskallanko sanoa sanat sen,
sanat kauneimmat tulevan huomisen.
Painatko ne syvälle sydämeesi,
kannatko hellästi matkalla unelmaasi.
Niillä minä sinua hoivaan ja suojelen,
rakkauttasi suurinta varjelen.
Niille minä uhraan päiväni ja yöni,
jokaisen tulevan sydämen lyönnin.

"Ei tyttönen sinua rakkauden jumalat huomaa,
he eivät pysty antamaan sitä suojaa.
Suojaa, jota jokainen tarvitsee.
Omaa kotia, jota rakkaus varjelee.
Eivät he sitä syliisi lennätä,
ei todellakaan
ei mikään ole kannettavaksi niin keveä."

Mutta, entäs jos, vaikka.. Miten?
Miten jaksan, kuinka selvitän
asiat jotka kurittaa pientä elämääni,
vaikeudet jotka raastavat rakkauttani?
Hymyilenkö kaikille iskuille naamaan,
nauranko kaikille sanoille jotka vain satuttaa?
Itkenkö vain ilooni
ja nauran loputtomaan suruuni?
En minä siitä viisastu vaikka kuinka opettelen,
en minä sitä opi, en edes ta-vail-len.



Ja en minä ole pieni tyttönen,
joka vain rakkautta tarvitsee.
Olen iso ja vahva nainen,
melkein jo oppinut aikuinen.
En minä halaja sanojasi,
ymmärrätkö,
sinä minut jo hukkasit!


"Eikä kadotettua takaisin saa"