Juoksin ulos
Viikkoon en ollut nähnyt mihin astua
Viikko ollut yhtä synkkää painajaista
Avasin oven
Oli kirkasta ja valoisaa
Nipistin itseäni, se ei ollut unta
Totesin olevani taivaassa
Olin ulkona hetken
Nipistin etseäni toistamiseen
Voiko maailma muuttua hetkessä
Voiko surun kyyneleet vaihtua iloon
Voiko kiukku muuttua rakkaudeksi
Hiutale laskeutui kädelleni
Katsoin ylös
Taivas oli vielä pääni yläpuolella
Koskin maata
Maa oli kylmä ja kova
Vankempi pilvi mitä olin kuvitellut
Kävin istumaan rappusille
Olin surullinen koska muut ei nähnyt sitä
Kuulin takaantani äänen
Käännyin katsomaan
Mies seisoi takanani
Pyysi tulemaan sisään
Olin onnellinen
~Elämä yksin on valinta,
Elämä toisen kanssa on lahja~