Pakko sanoa kyllä, et vaikka yleensäkkään ei Micon kanssa nähä niin paljon, ku haluttais. Tai siis justiinsa viikonloppusin nähty ja vähintään kerran arkisin. Niin kyllä se vaan tuntuu helekkarin paljon pahemmalta, ku tietää, et toinen on niin helkkarin kaukana. Eikä se pääse käymään täälä vaikka tahtoiski tai jos mää tahtoisin. Täsä nyt sitte vain odotellaan, että Mico pääsis lomille ja näkis. Pitänee toivoa, et se on tosiaanki se puol vuotta vaan. Alku on aina pahin. Ehkä ens viikolla jo helepottaa! <3