IRC-Galleria

tiedä en,
enää mitä totuus merkitsee.
vaikeaa,
on löytää totuuden tie.

jatkanko valehtelemista,
vai keräänkö rohkeuden totuuteen ?
En halua silti satuttaa,
voi toivoisi,
että tää ei ois niin vaikeaa.

Tiedän että asiaan en itse pystyisi,
voimavarani,
niin heikot,
etten kestäisi.
Mutta pystynkö silti valehtelemaan,
totuus sydämen murhaa.

tää ilta saa mut miettimään,
tän päivän loppuu hämärää.
se koskettaa,
ehkä satuttaa.
en tiedä vielä,
kuka rakastaa.

kuka unohtikaan eilisen,
sen illan niin sumuisen.
on päivä nyt niin erilainen,
pelkää en,
tiedän sen.
tahdon vain tietää,
mihin minussa luotetaan,
olenko valmis luovuttaan,
jotain toiselle,
ennen melkein minulle kuuluvaa ?

hah. vai että sellasta :D voi luoja

Hieman rauhallisemmin.

Haen uutta asuntoa. Kai se vois tällä kertaa onnistua ?

JOO EN SAANU SITÄ KÄMPPÄÄ

joku saatana nutipää oli ottanu sen.

ja mä sain tietää siit sit vast ku mä ITTE soitin sinne ?!

vittusaatanahaistakoovittumullameneehermoteihelvettiÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

perkele.

mitä tää on,
tää onnellisuuden tunne?
tää mun toinen kuvajainen,
se kaunis ja omaperäinen.
vahingossa tää sattui taas,
hämmentyneenä tilanteeseen juoksen.

Meidän seinille ei ole muistoja kirjailtu,
meidän tuskaamme ikinä huomattu.
Palojäljet musitissa korvaa kaiken sen,
mitä hyvää on joskus pidetty.

Meidän kyyneleitä ei ole koskaan huomattu,
tekojemme jäljet kauas unohdettu.
Pilvistä rakensimme toiveita suuria,
joista jäljellä on vain iso kasa surua.

Kyyneleisiin nukahdamme illalla,
suureen ikävään heräämme aamulla.
On meidän seinillä mustat tapetit,
tummuneet ruusut ja kirvelevät piikit.

Meidän maailmassamme ei ole suurta valtatietä,
ainoastaan pieniä kuoppateitä.
On ikuisuus meille yksi minuutti,
sen jokainen sekuntti.

On huominen meille vain vieras sana,
"rakastan sinua", vain satujen vala.
Osaamme näytellä maailman paremmaksi,
mutta sisältä se on vain tyhjä kuori.

-minerva

ohi on, loppu the end.

nyt ollaa sit back in business. hähä <;

älkää naurako. sinne <:

tukehdun,
mä seinään painaudun,
sen kylmä viileys saa mut miettimään,
oon antanu sen hirviön tarpeeks kauan elää.

mä tiedän sen,
en pääse pois,
itselleni valehtelen.
Se on kasvanu suuremmaks,
se vie mut koht alas.

jostain pääni sisältä,
muistan sen yhden asian vielä.
aion tehdä kaiken,
tapan sen.
En anna sen enää satuttaa,
en anna sen minua enää seurata.

haluan muuttaa pois kotoa.

mulle sanottiin,
kävi paremmin kun muutettiin,
haluan tehdä saman,
mutta miksi minua estetään,
pyytäessäni pois lähtemään?

En jaksa tätä touhua enää,
en ole koskaan pyytänyt sitä.
tiedän että kun seinät vaihtuu,
kylmät huoneet, ja sen huonekalut,
en kaipaa tätä enää.