IRC-Galleria

Paljastan nyt 10 totuutta itsestäni. Sen jälkeen haastan 4 ihmistä tekemään saman.

1. Olen kihloissa miehen kanssa...
2. , mutta olen biseksuali.
3. Tykkään ihmisistä...
4. , mutta myös vihaan heistä monia.
5. Piirrän sarjakuvia ja haluan siitä itselleni ammatin.
6. Olen töissä Hesburgerissa (ikävä kyllä)
7. Juon joko hallitusti tai hallitsemattomasti, siis alkoholia
8. Mielestäni Kuoppiksen tekemät Orgasmit ovat parhaita (puhun drinkeistä) xD
9. Olen pervo ja kaksimielinen ihminen ja...
10. olen perinyt ne ominaisuudet äidiltäni.

Haastan tähän: Ruttuturpa, Devil, Hanski-- (<-- Ruttuturvan idea), Shakke

Rakastan satuja. Ihan älyttömästi. Niissä käy aina hyvin. Suosikkini on ehdottomasti Kaunotar ja Hirviö. Niin disneyn elokuvana kuin ihan ns. kirjasatuna. Se on uskomattoman kaunis satu.
Joskus minusta tuntuu, että minä olen se töykeä hirviö, eikä yksikään urhea ja komea prinssi ole vielä kunnolla onnistunut sulattamaan jäistä sydäntä tai jos on niin se on särjetty saman tien. Siksi se onkin jäässä, jotta kukaan ei pääse liian lähelle sitä, loukatakseen minua. Minä odotan edelleen löytäväni oman prinssini tai hirviöni.

Sain tämän aiheen idean Mortiannalta. Kiitos kovasti.
Eikö vanhan kansan mukaan kihlat ole sopimus tulevasta avioliitosta? Nykyään tuntuu, että se on itsessään tavallaan jo avioliitto, ettei naimisiin tartte mennä, tai sitten se on tuntuu olevan merkki siitä, että; "Hei, me ollaan tosissaan. Me mentiin kihloihin!"
Mitä kihlautuminen on nykypäivänä?
Olen itse miettinyt tätä. Jotkut kun menevät kolmen kuukauden päästä naimisiin kun ovat menneet kohloihin, toiset taas sopivat menevänsä kihloihin ja sanovat, katsotaan, josko silloin mentäis naimisiin, jotkut saattavat olla kihloissa montakymmentä vuotta ennen naimisiin menoa, jos edes kerkeävät siihen asti. Kun taas ennen sai odottaa tosiaan aika pian häitä jos nuoret menivät kihloihin, koska se oli lupaus pian tulevasta avioliitosta.
Joissakin tapauksissa kihlaus saatettiin sopia ennen lapsen syntymää ja joku 16 vuotias neitokainen naitetaan 47 vuotiaalle papalle. Kauheen kiva juttu!
Sitten taas tämä määre kun suunnitellaan, että mennään kihloihin, niin eikös sitten se ole tämän periaatteen mukaan, että suunnitellaan, että mennään naimisiin (tämä onMortiannan kommentti)?
No, eikös se ole. Miksi mennä kihloihin kun on nykyään jo avoliitot sun muut avoimet suhteet. Eikös sitä vaan vois mennä suoraan päätä naimisiin ja sanoa, sitten, että; "joo me päätettiin, että mennään naimisiin".

Tällä kertaa en kuunnellut radio novaa, mutta tämä lähti eräästä keskustelusta meidän Porvoon piireissä kun, puhuin jostain kaverista hänen oikeallaan nimellään ja minulle huomautettiin, että kukaan muu ei puhu poijasta hänen oikealla nimellä ja minua tuskin tajutaan jos en käytä niitä kahta tiettyä lempinimeä. No, sitten minä yritin selittää, että minulle on turha kertoa liikaa nimiä, koska sitten käytän niitä kaikkia sujuvasti sekaisin yhden jutun aikana ja aiheutan siten pientä hämminkiä, kun kukaan ei tieädä puhunko samasta vai eri henkilöstä.
Niinpä aloin sitten miettimään lempinimiä vähän syvällisemmin. Miksi ihmisille annetaan lempinimiä ja miksi he haluavat niitä käytettävän? Onko lempinimi nimen tavoin osa ihmisen identiteettiä.
Eräs ystäväni kokeili vaihtaa netti nickiä vähän uudempaan ja tuoreempaan, mutta siitä seurasi kauhia sählinki. Ihmiset eivät tienneet oikein millä nickillä tai lempinimellä tyttöä pitäisi kutsua, eikä käsittääkseni tyttö sitten enään tuntenut nickiä omakseen, joten hän vaihtoi nickin takaisin tuttuun ja turvalliseen nickkiin ja vakiintuneeseen lempinimeensä.
Itselläni lempinimi on vaihtunut usein kunnes se sitten jossain vaiheessa vakiintui FilthyRosesta tehtyihin muutoksiin, mutta luojan kiitos, todella moni käyttää, joko etunimeäni tai sitten siitä tehtyjä erilaisia muunnelmia. Ainut, nimi, mistä saatan tintata nokkaan on nimestäni väännetty kansainvälinen versio, jossa i:n tilalle laitetaan y. Silti käytän sitä itse chatissa nickinä, kun en kuitenkaan ihan oikeaa nimeä viitsi chatissa käyttää.
Joillakin on kuitenkin nickejä vaikka kuinka monta ja jotkut kykenevät vaihtamaan sen tuosta noin vain tietyn ajan jakson jälkeen.
Mutta pystyykö varsinaisen lempinimen vaihtamaan tuosta noin vain, jos se on osa omaa identiteettiä? Siis nyt puhun lempinimestä, joka on kulkenut ihmisen mukana monta vuotta, josta on oikeasti tullut osa ihmisen identiteettiä. Kyllähän lempinimiä voi tulla lisää ja kun alkaa olemaan useampia kaveriporukoita niin luultavasti, jokaisessa niissä ihmisellä on omat lempinimensä. Mutta missä piireissä sitten kannattaa käyttää, mitäkin lempinimeä. Kannattaako kaikille kavereille opettaa niitä kaikkia lempinimiä?

Taas saa kommata, jos tuntee aiheen läheiseksi itselleen.

Jatkan taas mielipidekirjoituksiani.

Kuuntelin jälleen radio Novaa tässä, joku kaunis päivä. Siellä kohuttiin useasti uutisissa tätä, olikohan nyt Joensuun, seurakunnan päätöstä aloittaa sateenkaariväestölle omat jumalanpalvelukset.
Mietin tätä käytäntöä, näin itse bi-seksuaalina ja aktiivisena seurakuntanuorena. Onhan se hienoa, että niin sanotusti, meikäläisetkin saa messut, jossain päin suomea, missä luultavasti puhutaan meihin liittyvistä asioista. Entäs sitten nämä metallimessut, joita on järjestetty jo ainakin pari kappaletta. Eikö niissä ole sama periaate sitten kuin näissä Sateenkaarimessuissa?
Aloin miettimään, että kun on kerta Metallimessut, ja homojen, sekä lesbojen messut niin pitäisikö sitten trans-seksuaaleille ja heteroille, klassisen musiikin ystäville, pissiksille, fruittareille, disco- tai R&B-musiikin ystäville järjestää erikseen omat messut, nyt kun kerran lokeiroimaan aletaan. Entäs mitä vielä, entäs messut erikseen vanhoille ihmisille, keski-ikäisille kun on lasten ja nuorten messuja tai muita vastaavia?
Minusta tuo on typerää! Miksi pitäisi alkaa erittelemään kun voidaan laajentaa näkemystä saarnoissa ja rukouksissa ja antaa homoille ja lesboille, myös avio-oikeus.
Pitääkö normaaleja messuja nyt sitten alkaa kutsumaan heteromessuiksi kun kerran on erikseen sateenkaarimessut?
Saatan kuulostaa kauhean negatiiviselta asian suhteen, vaikka en sitä ole, mutta kun minua itseäni ainakin ärsyttää tuollainen lokerointi. Ei minua ole meidän seurakunnalla lokeroitu eri nurkkaan istumaan, koska en ole hetero. Vaan minut otetaan mukaan kaikkeen muuhunkin, mihin kaikki muutkin meidän seurakunnan nuoret. Saan olla osa sitä yhteisöä, vaikka tykkäänkin, sekä tytöistä, että pojista. Minkäs ihminen luonteelleen voi?
Lisäksi kun aletaan miettiä, että jotkut ajattelevat niin, että Jumala on luonut meidän elämämme jokaisen päivän maailman loppuun asti ja jos kerta homous ja lesbous on väärin, niin miksi sitten tämän uskomuksen mukaan Jumala olisi luonut myös heidät. Sillä minä olen yrittänyt sanoa ihmisille, että seksuaalisuuteen synnytään, ei opetella. Vaikka olen monesti heittänyt, kun olen ollut vittuuntunut miehiin, että rupean täys lepakoksi, niin en mie voi, kun seksuaalisuuteni on täys bisse, henkeen ja vereen, enkä muuksi muutu.
Voinhan minä näytellä, mutta toimisinko silloin oikein itseäni tai muita läheisiäni kohtaan? En. Silloinhan minä valehtelisin. Ja se olisi väärin.
No, minusta tuollaiset teema-jumikset on hieno juttu, kunhan porukkaa ei lokeroida liikaa kuitenkaan ja tuo puinti radiossa, oli ihan turhaa mainosta, vaikka olisi tosi hienoa loppujen lopuksi, jos niitä voitaisiin järjestää muuallakin, mutta ei sitä tarvitse mainostaa, että se on vain homoille ja lesboille. Saahan sinne hetskutkin tulla. Eikö? Jumalan silmissä kaikki on mun mielestä yhtä arvokkaita, oli ne sitten hetskui, homoi, lepakoita, bissei tai sitten vaikka keski oluita ;)

Tähänkin juttuun saa kommata, jos siltä tuntuu.

Kuutelin tänään aamulla radio Novaa ja siellä oli keskustelun alla tämä kohuttu testi tulos, että joka toinen nainen pettää parisuhteessaan ja se, että mistä se johtuu. Siinä oli sitten miesjuontaja valmis hakkuu kaikki naiset pataluhaksi, sen takia että menevät pettämään. No nais juontaja totes, että naiset pettää yleisimmin huonon parisuhteen takia. Että se on miehen vika jos oma nainen käy vieraissa. Ja mies kuulemma pettää tilaisuuden tullen.
Tähän voisin omasta puolestani sanoa, kun aloin miettimään itseäni ja omaa kaveri porukkaani. Tiedän miehiä, jotka käy pettämässä ku parisuhde kusee ja tiedän muijia, jotka pettää ku tilaisuus tulee.
Olin tottakai tosi järkyttynyt kun sain kuulla sen testin tuloksista, mutta kuinka moni mies puhuu loppujen lopuksi totta? Ja miksi tällainen testi on tehty? Miksi naisille asetettiin se sädekehä päähän ja ajateltiin, että eihän naiset petä? Miksi miehet on niitä pahiksia, jotka pettää ja raiskaa ja juo liikaa?
Mun perimmäinen tarkoitus ei ole puolustaa miehiä, koska mua ällöttää ja oksettaa ja inhottaa miehet. Mut pakko munkin myöntää, että on niiden sikojen joukossa muutama kultakimpale (omat veljeni, "veljeni" ja rakas mieheni).
Mutta jos miehet on sikoi, niin naiset on käärmeitä. Vaikka vihaankin suurinta osaa miehistä niin en todellakaan ala väittämään, että naiset on kans niitä pyhimyksiä. Käärme houkutteli Eevan syömään omenan, mutta nainen puhui miehen siihen. Niin, että ei me naiset nyt niin viattomia olla, vaik yks meistä pukkaskin maailmaan jumalan :)
Mut vittu, me saatiin se kaikkein pahin rangaistus siit omenan syömisestä. Miesten pitäs kerran elämässään kokea kuukautiset ja ne kivut mitkä siitä tulee. Me hei kestetään sitä joka kuukausi. Ja me ollaan muka se heikompi osapuoli.

Mutta sitten, mikä määritellään pettämiseksi? Joku laskee pettämiseksi seksin, joku jo pusuttelun ja joku jo pelkästään sen, että katsoo toista ihmistä kiinnostuneesti. Olis kiva tietää mikä on määrite pettämiselle. Wickipediasta en, kyllä ensimmäisenä lähtis sitä etsimään... :D
Mulle pettäminen on tarkoittanu sitä, että menee sänkyyn ja harrastaa seksiä sen toisen ihmisen kanssa, ilman toisen lupaa. Erikseen on sitten viel nämä kaiken maailman kimppaseksi systeemit.
Entäs ne sitten? Onko se pettämistä? Sekin ihan riippuu ihmisistä. Entä jos, kimppaseksistä on sovittu ja toinen, joka on vaikka ensikertalainen, hurmaantuu siitä uudesta osapuolesta niin paljon, että hetkeksi, vain hetkeksi, unhotaa sen varsinaisen kumppaninsa. Tai jos toinen huomaakin, että se, kun hänen kumppaninsa sekstailee, jonkun toisen kanssa niin, että se sattuu?? Mitä se silloin on. Tuskin kukaan haluaa satuttaa kumppaniaan niinkin intiimin asian kuin seksin avulla.

Tätä kannattaa pohtia. Jokaisen siellä omassa pienessä mielessä ja kommata vaiks sitten mulle ;)