Mä huomasin yhtäkkiä ku pyöräilin Nibalta himaan (HUOM wtf PYÖRÄILIN?!) et onpa kaunis kevät. Sit mua alko itkettämään ilosta, ku huomasin että mä olin ollut sekunnin onnellinen :)
Nyt mä oon ihan fiilareis himas ku tajusin senki, että mä oon elossa vielä ja mulla on elämä edessä! Eikä mua enää huvita yhtää toi vaihtoehto numero 1! Eikä huvita kakkonenkaa, mua huvittaa lähteä pihalle ja nauttia vähä aikaa tästä, että mulla on suht. normaali olo ekan kerran moniin viikkoihin! Vittu mähän elän!
Kiitti Niba et sä olet olemassa ja sait mut pitkästä aikaa hymyilemään oikeesti
