IRC-Galleria

Olen olemassa -
jossain määrin -
Diogeneen, Sokrateen ja Rabelais'n hahmoissa.

en.

Näin unta siitä, mistä puhuttiin.
Mä uskon aika usein uniini.
Se paikka oli syrjäkadulla,
Siellä, mis' on aina hiljaista.
Kaupat ei oo koskaan auki siellä,
Näyteikkunat on tyhjillään.
Joku lippu tarttuu tuulenpuuskaan,
Mutta mikä on maa? Se on Helvetti.

Se ei ole mikään kauhupaikka,
Ennemminkin siellä on surullista.
Joku rampa klenkkaa hiekkatietä,
Höpisee yksinään ja haisee hieltä.
Kuulet naurun, kuulet musiikin,
Suuntaat sitä kohti rappukäytäviin.
Soitat ventovieraan ovikelloo,
Tervetuloa vaan tänne Helvettiin.

Jengi juttelee ja pitää hauskaa,
Kaikki tuntee toinen toisensa.
Mutta sua yksin ei tunne kukaan,
Painut nurkkaan lasi kourassa.
Yksi tyttö sentään vastaa sun hymyyn,
Mutta sekin on lähdössä, haluut tietää syyn.
"Mä oon sun pelastava enkelis,
Mut mä en voi jäädä tänne Helvettiin."

Kun tyttö menee, sä jäät niin yksin,
Niin yksin, niin yksin, niin täysin yksin.
Ja sitten pystytetään valkokangas,
Nyt kaikki alkaa katsoo jotain elokuvaa.
Se on hauska filmi jonkun synttäreiltä,
Joku pelleilee, joku näyttää kieltä.
Sä oot niin yksin, yksin, yksinäinen.
Haluut ulos täältä, mut sä et pääse, tää on Helvetti.

Helvetti,
Tää on Helvetti.
Helvetti,
Tää on Helvetti.

SOITTELEMAAN KITARAA

huh huh

englanti L
maantieto E (piste jäi puuttumaa L:stä)

olen vieläkin näkymätön. tänään myös yksinäinen

olen näkymätön.

elämästä katoaa
se todellinen puoli
jos on sulle kirosana
murhe, taikka huoli

antaa vituttaa vaan

"saanko suudella sun polvea?"