IRC-Galleria

Oli varhainen kevätaamu kun Koivu ensimmäisen kerran tunkeutui maan multaisesta kohdusta viileään aamuilmaan. Se ihmetteli kuinka kaunis maailma olikaan. Kuinka isoja sen veljet ja sisaret olivat. Koppakuoriainen kompuroi jostain Koivun päälle. Se kutitti. Monen monta koppakuoriaista ehti kiivetä Koivun päälle. Monen monta muurahaista nousi Koivun pienelle rungolle ja laskeutui takaisin maahan. Ennen kuin Koivu oli tarpeeksi iso nähdäkseen saniaisten yli. Joka päivä maailma muuttui Koivun silmissä. Vain vähäsen mutta Koivulla oli aikaa tarkastella sitä. Se ihannoi sisariaan ja veljiään jotka heittivät varjonsa Koivun päälle. Päivät kuluivat ja Koivu kasvoi. Se katseli ympärilleen ja löysi aina jotain uutta. Kerran koivu katsoi kauemmas ja huomasi pitkän laakean alueen jakavan metsän kahtia. Se jatkui Koivun katseen ulottumattomiin. Jonnekin kauas. Pitkän laakean alueen toisella puolen, aivan Koivua vastapäätä oli nuori komea Haapa. Sen lehdet lepattivat tuulessa isoina ja vahvoina. Koivu tunsi jotain sisällään, kaarnansa alla. Ihmiset kutsuvat sitä rakkaudeksi. Koivu ei saanut katsettaan irti Haavasta. Niin komea oli sen nuori runko, niin terve. Koivu tiesi Haavan huomanneen katseensa, olihan Haapa monesti katsonut Koivua. Heidän välillään vallitsi kiintymys. Hiljainen, sanomaton kiintymys. Joka päivä Koivu kurkotti vähäsen Haapaa kohti ja Haapa Koivua. Jos he jaksaisivat odottaa ja kurottaa, jonakin päivänä he saisivat toisensa. Koskettaisivat hellästi toistensa oksia. Olisivat oksistaan yhtä.

Eräänä keväisenä päivänä Koivu kurotti oksiaan, kurotti niin paljon kuin pystyi. Se melkein sattui, mutta enää olisi vain vähän, vain pikkuriikkinen matka ja he koskettaisivat. Koivu oli huomannut Haavan ystävien kaatuvan tämän vierestä. Iso Punainen söi niiden runkoja ja kaatoi ne lopulta maahan, kitumaan. Vuotamaan rauhan ja viisautensa sammalille. Haapa seisoi vielä ryhdikkäänä pystyssä. Iso Punainen ei ollut siihen koskenut. Koivu uskoi Ison Punaisen säästävän Haavan, olihan heidän rakkautensa kaikkien puiden tiedossa. Kuka haluaisi erottaa heidät? Koivu kurkotti, kurkotti ja kurkotti niin, että sen juurissa tuntui. Haapa kurkotti takaisin, hiljaa, aivan hiljaa heidän oksansa kohtasivat ja kiertyivät yhteen. Koivu riemuitsi mutta tunsi samalla kuinka Haapa huojahti. Huojahti ja kaatui hitaasti Koivun rungon juureen. Iso Punainen mässäili sen mahlalla ja kääntyi mennäkseen pois. Ja se meni. Jättäen jälkeensä syvät urat sammaliin. Koivu oli järkyttynyt, se ei enää halunnut elää. Hitaasti se alkoi kuihtua. Koivu sairastui loisiin ja sieniin, ne imivät siitä viimeisetkin elinvoimat. Ja hitaasti se vajosi Haavan jäännösten viereen, koskettaen Haavasta jäänyttä rungon palaa. Koivu ja Haapa maatuivat yhdessä, yhdeksi maan kohdun pehmikkeeks

(¯`v´¯)
`*.¸.*´
¸.*´¸.**¨) ¸.**¨)
(¸.*´ (¸.*´ .*´ ~*~
l.*´¸.**¨)
¸.**¨)
(¸.*´ (¸.*´ .*´ ~*~.

Puilla On Lehdet
Taivaalla Tähdet
Minulla Ei Mitään
Jos Sinä Lähdet
Usein Mieleeni
Huokaa Kuinka Voit
Ja Missä Kuljet
Usein Mieleni Ajattelee
Mitä Olisinkaan Ilman
Sinua Mutta Onneksi
Olet Kanssani Tiedän
Sen Ilman Sanomattakin
Sinua En Voi Unohtaa
Koskaan Sinä Olet
Rakkaani ....





Jºs Rªkªs†ªª, E¡ Sªª
Unºh†ªª.. Jºs Unºh†ªª, E¡
Sªª Rªkªs†ªª.. Jºs
Rªkªs†ªª
Jª Unºh†ªª, N¡¡n Unºh†ªª
Ke†Ã¤ Rªkªs†ªª


~*~Olet minulle tärkeä,
olen aina sinua
odottamassa jos jokin
meidät erottaa lupaan että
tulet aina olemaan
sydämessäni. Jos enkeli
pieni voisin sanoin
kuvailla kuinka paljon
sinua rakastan mutta
huomasin ettei siihen ole
sanoja eivätkä ne edes
riittäisi, tule rakkaani
näytän mitä tarkoitin älä
pelkää kultani olen
kanssasi olen rinnallasi
nyt ja eteenpäin ikuisesti
!!..~*~


ikuisesti että rakastan

~~*Jos *Kuolen
*Ennen
*Sinua *Kirjoitan *Nimesi
*Rakkauden *Kultaisiin
*Tähtiin *Että *Kaikki
*Tietävät *Kuinka *Paljon
*Rakastin *Sinua *Ja
*Kuinka *Tärkeä *Olet
*Minulle*~~**



En tarvitse mitään,
kunhan vain saan nähdä
sinut.
Minun rakkauteni
kuuluu sinulle,
vaikka et sitä
haluaisikaan.
Se tunne,
joka kumpuaa sydämestäni,
täyttää mieleni
ja se on maailman
ihanin tunne.
Kun saa nähdä
rakastettunsa
ja hänen hymynsä,
sinun hymysi,
sitä ei ylitä mikään.
______________________♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
__________________♥♥♥♥__________♥♥♥♥
________________♥♥__________________♥♥♥♥
______________♥♥________________________♥♥♥♥
____________♥♥______________________________♥♥
____________♥_________________________________♥♥
___________♥♥___________________________________♥♥
__________♥♥__♥♥______________________♥♥__________♥♥
________♥♥__♥♥___♥♥♥♥_________♥♥♥♥____♥♥____________♥♥♥
______♥♥___♥♥__♥♥♥___♥♥_____♥♥♥___♥♥__♥♥_____________♥♥
______♥♥___♥♥____♥♥♥♥_________♥♥♥♥____♥♥_____________♥♥
______♥♥___♥♥________________________♥♥_____________♥♥
_______♥♥__♥♥________________________♥♥_____________♥♥
_______♥♥__♥♥____♥♥♥♥♥♥♥______________♥♥__________♥♥♥
________♥♥__♥♥__♥♥_______♥♥___________♥♥________♥♥♥♥
________♥♥__♥♥__♥♥______♥♥___________♥♥________♥♥
__________♥♥♥♥____♥♥♥♥♥♥♥____________♥♥♥♥______♥♥
__________♥♥♥♥_____________________♥♥__♥♥____♥♥♥
___________♥♥_♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥_____♥♥♥♥______♥♥♥♥_♥♥
_____________♥♥___♥♥______♥♥♥♥♥_______________♥♥
_____________♥♥_____♥♥♥♥♥♥♥____________________♥♥
_____________♥♥________________________________♥♥
____________♥♥_________________________________♥♥
____________♥♥_________________________________♥♥
____________♥♥_________________________________♥♥
___________♥♥♥__________________________________♥♥
__________♥♥____________________________________♥♥
__________♥♥__________♥♥_________♥♥______________♥♥
_______♥♥♥__♥♥_________♥♥_________♥♥______________♥♥
_____♥♥♥____♥♥__________♥♥_______♥♥_______________♥♥
____♥♥______♥♥____________♥♥___♥♥_________________♥♥
____♥♥______♥♥_____________♥♥_♥♥_______♥♥_________♥♥
____♥♥______♥♥________♥♥____♥♥♥________♥♥_________♥♥
____♥♥______♥♥________♥♥____♥♥♥_______♥♥♥_________ ♥♥
____♥♥______♥♥________♥♥_______________♥♥_________♥♥
____♥♥______♥♥________♥♥_______________♥♥_________♥♥
_♥♥♥♥_______♥♥________♥♥_______________♥♥__________♥♥
♥___♥♥______♥♥________♥♥♥♥___________♥♥♥♥___________♥♥
♥___♥♥______♥♥________♥♥__♥♥_______♥♥__♥♥___________♥♥
_♥♥♥♥♥______♥♥________♥♥____♥♥___♥♥_____♥♥___________♥♥
____♥♥______♥♥________♥♥______♥♥________♥♥___________♥♥
____♥♥______♥♥________♥♥_____♥♥_________♥♥___________♥♥
__♥♥________♥♥________♥♥♥♥♥♥♥♥___♥♥♥♥♥♥__♥♥___________♥♥
__♥♥________♥♥________♥♥______♥♥♥♥______♥♥♥♥_________♥♥
♥♥________♥♥__________♥♥_________♥♥♥♥♥♥♥__♥♥__________♥
♥♥______♥♥___________♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥_______♥♥__________♥
♥♥_♥♥_♥♥♥__________♥♥_____________♥♥♥♥♥♥♥♥__♥♥_________♥
_♥♥♥♥♥♥♥♥___________♥♥______________________♥♥________♥♥
_____♥♥__♥♥__♥♥__♥♥_♥______________________♥♥__________♥♥
______♥♥♥♥__♥___♥__♥♥______________________♥♥____________♥
_______♥♥___♥___♥__♥________________________♥♥_♥__♥♥__♥♥__♥
_________♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥__________________________♥♥_♥_♥♥__♥♥_♥♥