IRC-Galleria

mul oli taas nii ihana viikonloppu..

perjantaina tosiaan olin siel koululla ja oltii eksitis.. oli nii pirun hauskaa... tai ainaki mulla... hehe.. rahaa palo mut kyl se oli sen arvosta..

sit eile olin mun ihanien ystävien millan ja marikan luona karjalohjal.. samiki (mun "isoveli") tuli sinne viel illal ja pääsin sen kyydil tänää kotii..

nyt taas isin luona vilikkalas... leikkasin just äitipuolen hiukset.. ja nyt popitan uniklubia.. parin tunnin pääst pitää taas raahautuu töihin.. ja sit pääsen kahelttoist.. mut töis on ollu ihan mukavaa... (iha helvetist hyvännäkösii rekkamiehii) hehe..

jebulis...se siitä tähän hätään..

tylsää.. vittu ku oon tääl korves ni ei oo mitää tekemist.. töist ku pääsen ni istahdan koneelle... täs sit istun melkee koko ajan enne ku meen nukkuu..
Vitun tylsäääääääääääääääääääääää!!!!!!!!!!
nyt en ees keksi mitää kirjotettavaa.. ku ei oo tapahtunu mitää.. tahtoisin vaa nii kovi takas koulumaailmaan.. se oli mun koko elämä... no ei mut nyt oon tääl vitun korves mettien ja peltojen välissä... ja tääl ei tosiaa oo elämää

mut huome... onneks huomine pelastaa mune elämän taas hetkeks... töitten jälkee tuun taas tääl korves käymää.. ja sit... sit mä pääsen koululle... ja sielt lohjalle!! baariin juomaan ittensä humalaan, ettei mistää oo mitää tietoo...

mul vaa semmone pikku onkelma et siel koulul on asuntolan valvoja joka häätää mut pois sielt jos siel oon.. hehehee..

nooo ei voi mitää... sinne kuitenki oon eksymäs.. jes..

jep, mut eipä muuta tähä hätään...

tuntuu kuin olisin pienen pinei tyttö tässä suuressa maailmassa.. taapertaisin eteenpäin tuntematta ketään, ettei ketään huomaisi minua. ettei kukaan tietäisi olemassaolostani. ettei kukaan välittäisi.

niin, näin tuntui hetken pienen.. nyt taas parempi olo.. mutta kun välillä ei jaksaisi... ei jaksaisi kuunella aina kaikkien murheita... tuntuu kuin olisin vain nenäliina johon kaikki pyyhkisivät murheensa ja kyyneleensä. tuntuu kuin hukkuisin siihen muiden kyynelten valtamereen... ja tukahduttaen omat murheeni..

aina yksin, kuten nytkin uskallan avata sydämeni ja ajatella omia tunteitani.. keskittyä niihin omiin murheisiini... mutta taas. teksitiviesti herättää minut taas tähän maailmaan.. sinullahan on ystäviä.. jotka tarvitsevat lohduttavaa olkapäätä... ja lukitsen jälleen minuuteni syvälle sisimpääni. ja kuuntelen osaamatta avata välillä omaa suutani.

blaah... tuli vaa tollast tekstii... joo tänää oon ollu kaheksa tuntii aamu kuudest töis... ja on ollu tooosi kiva päivä... huome ja ylihuome taas töihi... Vittu isi vei auton.. olisin halunnu tänää leffaan kattoo harry potterin... no täytyy mennä joku toinen päivä... dääm... vittu ku oon tääl kiskon perämetikössä... tahtoisin niin kovin jonnekki ihmisten ilmoille kattoo kavereita... mut täält on nii hel**tin pitkä matka kaikkialle... perseestä!! jep... eipä mulla muuta kummallista tähän hätään... =)