Me ollaa matkalla kasvottomas huonees,
musta maailma ja tunteet on kuolleet.
Järjestelmät, systeemit ja kaavat,
mä haluun unohtaa kokonaan sen maailman
joka hengittää pippuria silmiin,
valkoset tapetit on noussu jo pilvii.
Valkokankaan takana on mustaa,
se tekee helposti unelmista tuhkaa.
Ovet lukkiutuu aina sisäpuolelta,
ja tääl on oikeesti vaikee elää huoletta.
Mä nousen edelleeki aina ylihuomenna,
ja sen avulla selviin paskasta puolella.
Taivas vuotaa sateenvarjo suojaa,
kengät märkinä rukoilemas luojaa.
Seisoo lapsi hukkuen kysymyksii,
tietäen että kaikki elää täällä yksin.