IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat -

[Ei aihetta]Tiistai 27.12.2011 07:38

Tän lopettaminen olis kai pieni hinta maksettavaks
Mut totuus on kai jossain vielki pintaa alempana
Nyt oon rehellinen enää viimesen kerran
Sisimpääni vuodatan, selästä piiskataa verta
Tää on globaalista, älä syytä Suomea
Tunteettoman rinnas tekee hiljaa sydän kuolemaa

Jokaisella pitäs olla taito itsekritiikkiin
Maallinen taivallus on kuitenki vaa pieni visiitti
Kovempikin kaveri lopulta itkee kyyneltä
Jos oma perse tärkein, kenelt apua sitte pyydetään
Kun valheiden verkossa kaksipäinen kyy elää
Seinä tulee vastaan joskus rehellisyydelläkin
Ennemmin lastataan syyt toisen niskaan
Huono omatunto, kauas pois se viskaa
Kaksnaamasuus, ehkä pahin kaikist
Narsistinen luonne, miks valittaisin
Nenä pystyssä ja leuka rinnas samaan aikaan
Jos maaperä sortuu voisinko saada ees palan taivast
Voisin koota kristallitaivaan ku palapelin
Mut taivaal salamoi, mitä ees ajattelin

Lääkehöyryis päivät pelkkää dopamiininauruu
Väritys muuttuu silmis mosaiikkitauluks
Pakkohoitoon, pakkolääkitykseen, pakkopaitaan
Salaisuudet pinnan alta esiin pakko kaivaa

Time flies, when you're lying next to meSunnuntai 04.09.2011 21:55

Mä annan asioille aikaa ja tilaa
Ja kuuntelen enemmän, en pilaa
Miettimällä sitä pahinta vaihtoehtoa
Ennemmin elämässä laatuu ku kestoa
Mä alotan illan Dominossa
Minä, sinä ja sinä ollaan taas monikossa

Mä en anna minkään masentaa
Täynnä toivoo ku miettiessäni aletaan
Sanoin sen ja mä näin tulevan valoisen
Mut se kai sit pakattiin sekaan sun kamojen
Mä sit opettelen elää itekseen
Puen haarniskan, suojaan sydämeni siten, et
Mua ei pääse satuttamaan kukaan enää
Elän kulkurina, vaikkei onnee lupaa sekään
Oon oppinu, et kodit tehään yhdessä
Me voidaan hyvin käydä yhdellä
Ja me voidaan hyvin lähtee yhdessä
Tosin avaimet oon nähny tähän mennes yhdellä

Mä etin järkevää duunii
Lännestä katsoen sulatusuuniin
Oon ku muuri, pysyn vaiti ja vahvana
Mut mitä todennäkösimmin ni ansassa

<3Maanantai 23.05.2011 17:47

Nii paljon haluisin pois pyyhkii sun alakulos,
sulkee sut syliin sulkee muun maailman ulos.
Oot ku lempibiisi, pyörit mun mieles.
Otetaan iisii, tuu tähän viereen.
Mitä mieles, kerro sun tarpeet.
Ja kuuntelen, oon tässä sua varten.

Sanon mitä tunnen, ja sä jaat sen.
En tarvii sanoja ku painaudut mua vasten.
Koskaan vaihtas sua pois en toiseen,
oot mun täysosuma lotos, seittämän oikein.
Tuntuu nii oikeelt, kaikki mitä tarvitaan.
Anna tunteen viedä, viskaa aivot narikkaan.
Yks plus yks on me kaks, täyttä platinaa.
Muut ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan
Mä kuulin sanottavan, et uusii tulee ku yhden menettää
Mulle meno ympäril on ollu yhdentekevää
Mä en voi pitää muit pystys ku itteään vaikee hallita
Se on minä, meitsi ja mä vastaan maailma
Paljon mä sanoin, vähän vaan tarkotin
Ja mä muuttaisin paljonki... ei!
Mä muuttaisin kaiken jos voisin käydä sen keskustelun uudestaan
Mut joskus mä en osaa puhuu, mä osaan vaan kuunnella
Virheistä opitaan, annetaan hyvän kiertää
Kokeillaan rajojamme, miten paljon sydän sietää
Lopult se on puutunu tunnoton lihas
Vaik ei se siitä nytkään oo kaukana
Mut jaksan uskoo, ettei kaikki hyvä oo kaukana
Vaan se on jossain tuolla lähellä, ja mä jaksan kävellä
hamaan loppuun asti, vaikkei ollakaan vahvoilla
Hyvät asiat ei synny puolittaisel tahdolla

Ja mä en keksi yhtään sanaa, jol ois merkitystä
Joka hyvittäis kaiken, mä etsin yhtä
Joka korvais sen miten sä satutit
Ja satutat ja satutat, ja sanot, et sä kadut sit
Sanoja vain, vakavalla naamalla
Ja mä en tiedä mikä tää on jos rakkaus on vaan sana

sä vaa muistutat kaikista virheistTiistai 19.04.2011 00:10

perjantaina ku isä tulee kotii töist
seuraa huutoo, lisää unettomii öit
uhoo ja raivoomist, huutoo ja paiskomist
viina tuhos sun aivosi
muistan ku syytit mua kaikest
en tienny mitä tein, mut silti pyysin vaa anteeks
nyt se loppuu, kulissit särkyy
sä tuijotat ihmeissää ku ois pupillit jäätyn
seuraa hiljasuus ku tää musiikki päättyy
tää on se päivä ku nää kulissit särkyy
mietit miks mä muutin sun luota
mä muistan ku sanoit joskus mutsia huoraks
olin kuus vee, mitä luulet
et se tekee lapselle, ku tollast kuulee
omalt isältää
kaiken lisäks mä, pidin sen kaiken vielä sisällä

ryyppäsit ku halusit, syvästi meit satutit
et saa anteeks vaikka pyytäisit ja katuisit
vaikka sanoisit anteeks, et oot pahoillaa kaikest
ei koskaa katoo nää arvet
en oo se lapsi mitä toivoit
älä syytä muit, ite kaikki meidät joit pois
tarvit jotaa hoitoo
oot nii rappiolla et on vaikee enää kääntää tappioita voitoks
kaikest syytät vaa muita
et anna mitää, mutta kaikkee pyydät vaa muilta
älä sano että rakastat
mä tiedän ettet tarkota sanaakaa
sä vaa rakastat viinaa
tätä perhettä ei kokoo kasata liimal
älä soita enää
ja koita elää, sillee ku sulla ei ois tyttöö enää

[Ei aihetta]Keskiviikko 02.03.2011 20:33

Mä herään aamul sängyst kelaan mitä vittuu
Tuntuu ku kaikki suru meitsin niskaan tippuu
Se suru viiltää ison palan jostaa sisältä
Kelaan miltä tuntuu kuolema se on varmaa syvältä
En saa mielest ikin tärkeet menetettyy
Ja viimevuosin joutunu kaks kertaa pahast pettyy
Ajatukset ne jää taka alalle tai niin kai toivois
Mut ne vaa jää päähän vaivaa vitut mistää hoidoist
Ne tapahtumat opettaa sydänt koskettaa
Päätä ravistaa mut pistää meitsin juoksee kovempaa
Yritän pitää frendei paidast kii en päästä irti niist
Onneks oon tän pallon päällä mutsille kiitti siit

Oon pahoillani kaikest mitä tehny oon
täälnäin
Pyydän anteeks kaikest pahast mitä katunu oon meen
eteenpäin

Alan vast nyt tajuu mitä oon tehny väärin
Kerään ajatuksii niitki kalloon käärin
En oo kunnioittanu tarpeeks mun läheisii
Ylimieliseks mua väitetää mut vähät siit
Anteeks jos oon joskus mieltäsi pahottan
Anteeks jos oon joskus mieles pimeesee raottanu
Mä voin myöntää välil puhunukki paskaa
Mä voin myöntää välil sustki paskaa lastaan
Mä voin myöntää en ehk oo ollu rehellinen
Mä voin myöntää ollu liian pessimistinen
Täs lähiaikoin tullu paljo uutta asiaa
Pahoi asioit mut ne vaa enemmän mua valistaa
En haluu kuulla enää asioit mitkä mua ravistaa
Mielen sisäisest ja mielen ulkoisest mua lannistaa

Pyydän anteeks kaiken pahan mitä tehny oon
Mut kuljen silti eteenpäin
Oon pahoillani kaikest pahast mitä katunu oon
Mut ne silti vaivaa mielessäin
Aion matkaa jatkaa otan mitä haluan

huudan apua mut kukaan ei kuule...Maanantai 28.02.2011 19:16

katson taivast, näen lentävii lintui
niiden sadat siiveniskut tahdittamas itkui
kukaan ei huomaa, ja yksi tippui
kun elämä ei tarjonnutkaan onneen pääsylippui
mikä oikein, mikä väärin, kuka vastaa
mustavalkokuva tuskaani kuvastaa
kulissejen rakentamist kuka enää jaksaa
halu elää, vai poispääsemisen tarve kasvaa
missä ratkasu kun on kädessä sydän
ja mitä enää tehdä kun ei mikään tunnu hyvält
missä auttava käsi, missä vastaus kysymyksiin
missä tieto etten olis enää yksin
helppo antaa periks ku ei tiiä mitä maalis
elää kuplassaan ku kultakala vaasis
sirpaleita keräten pelkäs epätoivos
et joskus vois elää muutenki ku elää toivos.
Mä olen kyllästynyt niihin
voimiin, jotka ohjailee mun elämää,
jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä, onko se väärin,
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan,
sillä niin olis käynyt, jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
se oli niin kamalan vahva,
eikä se halunnut päästää irti.
se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
en pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin,
mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
enkä kuolematon,
mut mä tiedän vaan sen,
minkä sydän on tiennyt kauan ;
Tää mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo,
vaikka pelkään, et se ei oo musta kii,
mut mä luulen, et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
en enää anna sille tilaa hengittää,
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
mä armahdan minäni yksin,
ja pakotan pitämään itseni koossa.
En ole se surkea rätti,
jonka sydän on imetty kuiviin,
en rakenna sille kotiini huonetta.
onko tärkeetä se että olen niinkuin toiset
jotka osaavat käyttäytyä, itsetietoiset
näyttävät hyvältä sanovat oikeat sanat
pitääkö mun toistaa perässä ne jutut samat
nauravatko mulle jos mä näytän kuka olen
mitä sisältäni löytyy kuinka ajattelen
ja kun mä seison niiden edessä täysin alasti
pistävätkö mut ryömimään aivan alas asti

mä en enää jaksa kieltää ihmistä minussa
tuhat säveltä mun sisällä umpisolmussa
niitä yritän selvittää, suoriksi aukoa
aivan liikaa enkä ehdi pitämään taukoa
pelkään niitä jotka vielä enemmän pelkäävät
heistä toiset häipyy kolmannet vierelle jäävät
osaanko mä olla hyvä niille ihmisille
jotka parastani tahtoo aiheutanko heille
pettymyksen kun mä heikkoudet esille laitan
tuonko iloa kellekkään vaiko pelkän haitan
teenkö oikein teenkö väärin kun mä esiin astun
toisten nähden kompastun tyhmenen ja viisastun
entä sit kun multa loppuu kaikki kysymykset
onko enää muita vaihtoehtoja kuin yks
« Uudemmat -