IRC-Galleria

Ei mitää järkee
Ei mitään rajaa
Erilainen maailma erinlaisia jälkiä
Sydän huutaa ei voi kestää
Yksin maailma jättää tietä karua kulkemaan
Vihdoin kun löytää onneen tien
ei ole tie enää onnellisten
Suru polkee pohjaan
Elämä vetää ojaan
Jabsydämen pitäs muka ohjaa
Paljosta pitäs kiittää liian monesta olla onnelline
Ei oo elämää luotu mun kulkuun
Ainoastaan uneen ikuiseen.

Muistan kasvos sun kun vielä olit siinä
Muistan tuoksusi ikuisen unee mun vaivuttaneen
Muistan äänesi kaikuna korvissani
Mutten muista millon sä siitä katosit
En tiiä mihi maailmasi sun vei
Enää kuule ääntäsi en
Enää tunne en lämpöäs sun

Korvasi mut uusi ystäväsi sun
Jälkeen jätti suuren surun ikuisen

Hmmm.. en tarvi mmuita?
Elämä on laiffii niin oon kuullu,
Ei enää jaksa elämä ottaa enemmä ku antaa,
Vaikee ku ei osaa puhuu tai ei osaa purkaa tunteita sanoiks,
Paska on paskaa ja thats it !

Se tunne kun kukaa ei kuntele
Ketään ei kiinnosta auttaa
Kukaan ei usko sua
Jokainen este tuntuu ylitse pääsemättömältä
Mikään ei enää tunnu miltään
Kaikki mihin oot uskonu ja luottanu katoaa
Kaikki minkä oot saanu aikaan katoaa tuhkana tuuleen

Miten joku niin suuri voi tuntua niin suurelta,
Miten joku niin pieni äärettömältä
Ollaanko nykyään oikeasti niin itsekeskeisiä ettei edes avubhuutoihin osata vastata,
Jos luulee että kaikki kääntyy paremmaksi onko se mahdollista
Sitä ei voi tietää,

Voiko ihminen rakastaa jotain kuviteltua,
siinä vaiheessa kun sen kuvitelman menettää,
voiko se satuttaa
Onko ihmisen mieli niin kieroutunut
Ettei enää osaa erottaa kuvitelmaa ja todellisuutta
voiko stresi saada ihmisen tekemään jotain niin tyhmää

erästä ohjelemaa katsoessani huomasin,
miksi juuri tämä sarja,
on olemassa yhdennäköisyys,
ei ulkonäöllisesti vaan olemuksella,
kasvojen piirteillä,
ilmeill, eleillä kaikella,
nyt tajuaa kuinka voi yhtä ihmistä kaivata,
kuinka paljon kaikki voi sattua
kuinka paljon tyhmiä asioita voi ihminen toteuttaa
kuinka monesti saa kysyä itseltään miksi näin
miksi piti tehdä näin
se yksi pieni teko saattoi pilata kaiken
miksei ihmiset voi vain oppia virheistään
jatkaa kuin kaikki olisi ollut pahaa unta vain,
miksi pitää jäädä katsomaan menneisyyteen,
miksei ole voimaa päästää irti.

"puolet suhteen kestosta menee toipumiseen.."
Entä jos sitä suhdetta ei koskaan kerennyt edes olla,
kestääkö toipuminen puolet siitä ajasta kun olit rakastunut,
vai millä voi määrittää toipumisen keston,
kaikki ei ole miltä näyttää,
ulospäin voi aina näyttää iloiselta,
mutta entä kun joku huomaa että sisältä päin kaikki ei olekaan hyvin,
miten sitä kipua silloin peittää,
millä sen voi kadottaa,
mikä auttaa unohtamaan kaiken sen mitä oot tuntenu,
entä jos se ei katoa koko ikänsäkö pitäisi juosta vain karkuun,
olla kuin kaikki olisi hyvin,
tai entä jos koko tunne maailma romahtaa niin ettei enää osaa tuntea,
entä jos joku saa heräämään ne takaisin henkiin,
kuka sen jälkeen korjaa palaset josjälleen käy huonosti,
ihminenkään ei voi kaikkea kestää vaikka haluaisi,

Voiko ihminen saada useamman mahdollisuuden?
Onko ihmiset nykyään liian kyynisiä ollakseen onnellisia,
väliin tuntuu että kaikki oikeasti tärkeä unohdetaan,
lapset, terveys, perhe ja ystävät.
Jokaisella on omat arvonsa,
oma suuri järjestys elämälleen,
mutta kysyykö kukaan koskaan miksi täytyy olla tietty järjestys?
miksi kaikki pitää lokeroida, asettaa eri tasoille,
eikö kaikki voi olla tasa-arvoista siihen asti että niitä täytyy lokeroida.
vai onko kaikkea pakko lokeroida?

Toisten suusta se totuus tulee..
Oonko oikeasti niin hankala ihminen ettei kukaa jaksa kauaa katella
onko omakuva oikeasti niin hukassa,
siinäkö syy miksi tuntuu et kaikki katoaa--