IRC-Galleria

pyöräilen kohti pikkuporvarillista taloa hakemaan pakettia joka ei kuulu minulle, pikii sanoi että kokaiini on aina kirkkaanvärisessä pakkauksessa joka erottu selkeästi ympäristöstään. Etuovi oli auki ja sitä vasten nojasi kirkkaan vihreällä muovilla päällystetty paketti. Muovissa oli myös violetteja raitoja ja se oli kovin kiiltävä. Ajattelen ettei se voi noin helppo olla ja menin sisälle taloon. Etsin jokaisesta huoneesta, löydän vain neonvärisiä ikeamukeja. Palaan uudelleen etuovelle. Se ensimmäinen esine se oli, kovin hyvin naamioituna puunpalaksi, revin muovikääreen auki ja pidän minigrip-pussia kädessän irroitettuani sen puunpalasta. Tunnen primitiivistä halua sulkea ovi ja tutkia sen taustaa. Suljettuani oven huomaan puna-asuisen, robottimaiseen asentoon jähmettyneen pikin joka seisoo polviaan myöten lumihangessa. Lähestyn pikiä joka salamannopeasti nostaa jalkansa potkuun joka on suunnattu leukaani. Minua ei ole koskaan hakattu niin pahasti, ei edes unissani.


Alitajunta kolkuttaa.