IRC-Galleria

Mä olen aina ajatellut et kun hymyilee elämälle ni elämä hymyilee sulle takas, ja jos vaikka elämä ei hetkittäin hymyilisikään niin jossain vaiheessa kuitenkin. Ja kyllä se useimmin on niin toiminutkin.

Viime aikoina mun hymy on kuitenkin ollut hyytymässä. Elämä on potkinut päähän kovin ottein. Se on käyttänyt väsytystekniikkaa ja onnistunut siinä pelottavan hyvin. Onneksi on ollut ihania ystäviä jotka ovat jaksaneet heittää välillä mulle jotain johon tarrautua niin ettei ihan täysin ole päässyt hukkumaan ongelmien keskelle.

Mutta tänään tuntuu että muhun iskeytynyt aalto on melkein liian suuri mun kestettäväkseni.
Yritän luottaa että pinnalla pysytään ja myrsky laantuu vielä joskus.
Tällä hetkellä se vain ei niin paljon lohduta kuin toivoisi.



Missing u Grandma.
I hope you´re not hurting anymore.
<3