IRC-Galleria

Tv ruutu ja lämmin syli.
Ilman sua vain kylmä tuli.
Tiiät että haluan sun palaavan.
Mä sua odotan ja elämän ilon kadotan.
Tiedät että haluan sun palaavan.

Mulla on niin kamalan kylmä ilman sua.
Niin kylmä ettei sillä ole määrää.
Ja mulla on niin kamalan kylmä ilman sua.
Teinkö jotain väärää?
Mulla on niin kylmä ilman sua.

Mulla on niin kivinen tie ilman sua.
Auki haavat sielusta se hiertää.
Enkä siltä ulos, pääse ilma sua.
Ympyrää se kiertää.
Mulla on niin kylmä ilman sua.

Mulla on niin syvä vesi ilman sua.
Virrat tummat minua ne ohjaa.
Liian pahoja on sen pyörteet ilman sua.
Ei jalat ota pojaan.
Syvä on se vesi ilman sua.

Mulla on nii iso ikävä sua.
Sade kylmä sisälleni hakkaa.
Mulla on niin iso ikävä sua.
Muu olemasta lakkaa.

Ikävä on mulla ilman sua.
Eikä mulla ole mitään ilman sua.

Enää ei oo kiire,
puhelin on hiljaa,
yksinäisyys kasvaa ympäröimään mua.
Enää ei oo kiire,
sul on joku toinen,
en tahdo tietää siitä,
en tahtois muistaa sua.

Yhä tunnen että kuljet, minun rinnalla.
En luopunut ois millään hinnalla <3

Anna mun olla se joka parantaa sun haavat.
Anna mun olla se joka kannustaa sua.
Anna mun olla se joka rakastaa sua.
Ja anna sun olla mun koko elämä<3

Huhhuh, se olis eka koulupäivä päätöksessä ja hengissä selvittiin! =))

Viimein ymmärsin,
mä minne vain kuljenkin,
sun luotas kauas joudu mä milloinkaan en.
Sä kuohut kuin koski.
Sun armoilles jään.
Sä kiidät kuin kotka,
sut tuulessa nään.
Niin vähän on varmaa,
mut varmaa on tuo.
Joka tie täältä johtaa sun luo <3

Se olis jumalauta sit taas koht kouluu..
Vittu kuka jaksaa? :D

Hän pyysi olemaan hiljaa
kun hetken täyttämä valo pyrki sisään
täytti minut elämällä
voimalla jollaista en osannut kuvitella

Hänen silmänsä käskivät katsoa
henkäistä sisään ja tunnustella kauneutta
jollaista en ollut nähnyt edes kirjoissa

Hän kertoi suudelmista
aamukasteen rakentamista unelmista
hetkistä jollaisia en osannut edes ajatella

Hän laski suunsa huulilleni
koskettaakseen niitä hitaasti
keskellä venettä jollaista soutanut en ollut kuin unikuvissa

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
tuuleen haihtuu surut eilispäivien.
Vaikka tähdet hukkuneet eivät hengitä lain,
ne loistavat ylle unohtuneen rakkauden.

Eteenpäin - jää taakse eilinen -
unohtanut oon mä kaiken valheellisen.
En voi luovuttaa, olen niin vahvoilla nyt
jos tämä tähän loppuu, olen hyvin pettynyt!

Tieni vain jatkuu, kulkien läpi aikojen.
Päivät seuraa toisiaan.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
tuuleen haihtuu surut eilispäivien.
Vaikka tähdet hukkuneet eivät hengitä lain,
ne loistavat ylle unohtuneen rakkauden.

Tästä eteenpäin en aio luovuttaa,
värisen kun mua jokin kaivertaa.
Ei katumusta, ei synninpäästöä,
jos aiot antaa sen tällä tavalla päättyä.

Lauluni kaikuu yli merien, yli vuorien.
Sielut ei kohtaa toisiaan.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
sateenkaaren päästä ei löytänyt kultaa.
Pimeään metsään jouduit eksyksiin,
eikä tähdet sua enää opastaneet.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
toivomukset ikuisuuteen kadonneet.
Kuljen kuun tietä yli surujen,
silti parempaa jumalilta rukoilen.

Kimaltavat kyyneleet poskillain,
tuuleen haihtuu surut eilispäivien.
Vaikka tähdet hukkuneet eivät hengitä lain,
ne loistavat ylle unohtuneen rakkauden.