Elämän polku pursuaa jo valheista/
Silmät punertaa se johtuu aineista/
Pääkoppa alkaa täyttyä paineista/
Kädet tärisee silmissä elohiiri/
Päivän aamupala ruiskullinen heroiinii/
Pamit pöydällä venaa vetäjäänsä/
Joku sano että täl pilaa elämänsä/
Huumekielto kai se on vaan pelkkää propagandaa/
Vedän mitä tahansa vaik ei se kolahtaskaa/
Ihan sama mä tarvin mun päivän annosta/
R.I.P Jani Raappana siel Kambodžas/
Mä poltan spliffit ja kiskon ketamiinit/
Välipalaks sniffaan amfetamiinii/
Huumevelat saa mut aina ihan vitun suuttuneeksi/
Onneks pahan olon poistaa pikkuhiljaa subutexi/
Huumeet aineet piikit ja napit/
Hyvänolon tunne ja pää sekasin/
Mut ei se kestä kauaa, matkalla hautaan/
Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa/
Nistit ja narkkarit kuunnelkaa tätä/
Hyvinvointisuomen ansiosta nuoriso on mätä/
Ainoo ilo sniffaaminen sekä rännitys/
Parhaiten nauraa jolla on vahvin lääkitys/
Viina on viisasten luoma, ei juoma/
Sen huomaa kun sen taas lappaa huomaan/
Ei sen jälkee enää kävele suoraan/
Se tekee miehet pleijereiks, ja naiset huoraks/
Ruiskut ja nappulat elämäni pilarit/
Piriviivat nokkaan ja nielastaan rivarit/
Essoja perään kuhan kuuppa on sekasin/
Tötsyt, ostan pari gemmii velaksi/
Ryynit ja jyvät löytää kyllä niiden omistajan/
Enkelipölyäki saisin jos vaan olis varaa/
Tästä ehkä ei jää käteen muuta ku vaa reijät/
Ehkä mun tulevaisuus on ne pyöreet seinät/
Mut ristittiin huumeparonien kerubiks/
Jos ei velkoi näy nii ne peritään vesuril/
Nää äänet pään sisäl, kuuletko riimit/
Ei mua saa koirat kiinni ei huumepoliisit
Pelkääjän paikka on aina nimensä veronen/
Niinku meikä kotikulman narkkareiden Herodes/
Parisataa lasis nuuskaan vauhtia vauhdissa/
Kojelaudan päältä tässä varastetus Audissa/
Vauhtia vauhtia kuskikin on pöllyissä/
Ajaa ilman käsii käärii itellensä tötsyä/
Tärinä pääl pakko vetää polletöötit/
Sytytän viel hitaasti illan viimesen röökin/
Vedän remmin käsivarren ympäri ja kiristän/
Tuikkaan ruiskun sisään suoneen ja samalla irvistän/
Pikkuhiljaa pumppaan aineen sisälle mun kehooni/
Perään lähtee huuleen satamillinen levozin/
Ja pari Tenoxii alkaa aineet jyllätä/
Huumeet kuskin lisäks ainoo luotettava ystävä/
Kuskilla on notkut auto lähtee käsistä/
Kaks nistii listan jatkeeks poissa ei kukaan ees välitä/
R.I.P Lepää rauhassa
Laitan samalla janin äidin kirjoittaman muisto kirjeen omasta pojastaan ;
Rakkaalle pojalleni Janille.
En tiedä missä olet,kuinka sinulle kävikään?
Minulle olet Jani-poikani, joka on juurtunut syvälle sydämeeni, myös poistuessasi "täältä" kotoasi ja kotikonnuilta Thaimaaseen...
Synnyit yh-äidin perheeseen ja sait pikkusiskon ja veljen, myös isän. Sinulla ei ollut tapana "puolitella" heitä. (Sisko, veli, isä, äiti= perheesi).
Itken usein, että tuska ja kipu niin henkisesti kuin ruumiillisesti katoaisi, mutta tiedän ei se mihinkään häviä, katoa.
Olit kuin kaikki lapset, halusit rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Osasit myös sitä itse antaa. Ottaa vastaan myös toisetkin kanssa ihmiset ajatuksissasi. Kunnes murrosiässä se ei enää riittänyt. Siitä alkoi pitkä, kivikkoinen tiesi.
Yritimme auttaa, kävit Roinilassa, Rompussa, A-klinikalla ja istumassa vankilassakin. Se oli kovaa, rankkaa, kaipuuta- koskettavaa aikaa.
Halusit paeta maailman ääriin..., kun tätä kirjoitan olisit täyttänyt 27 vuotta.
Mihin katosi lapseni?
Jäi vain syntymätodistus, ei hautausta, ei kuolintodistusta, ei mitään vain epävarmuus.
Emme voi jättää hyvästejä mutta muistella rakkaudella tuska sydämessä.
Äiti
niin kauniisti Janin äiti kirjoitti <3