Yuu kohotti kulmakarvaansa, mitä Yokozawa tosin ei nähnyt. Hän tuijotti synkästi limsalasiinsa, jota kädet puristivat tiukasti. Yuu pohti voisiko lasi haljeta jos sitä puristaisi liian kauan niin kovalla voimalla…
Se mitä Yokozawa sanoi… Yuu yhtyi siihen täysin. Hän oli lukenut samankaltaisia virkkeitä mangoissa, joita oli työstänyt, mutta tässä tilanne tuli silmien eteen. Yuun sydäntä alkoi puristaa hänen katsellessaan toivotonta seuralaistaan, jostain syystä tuska tuli hyvin lähelle Yuuta, se hyppäsi Yokozawasta häneen… Hyvä on, se tuli niin lähelle häntä, koska hän oli jossain mielensä perukoilla itsekin ajatellut tilannetta, jossa Yokozawa tällä hetkellä oli. Sitä kun tuli torjutuksi. Yuu ei ollut varma minkälainen suhde Yokozawalla oli ollut Takanon kanssa, hän ei tiennyt kuinka suuri osa toistensa elämää nämä olivat olleet. Toivottavasti ei kovinkaan suuri, koska silloin kaikesta oli vaikeampi päästä yli.
”Yokozawa-san!”
Yokozawa säpsähti hereille ajatuksistaan kuullessaan Yuun huudahtavan nimensä… ja kaatoi limsalasinsa pöydälle. Limsa läikkyi pitkin pöytää ja valui tasaisena purona Yokozawan kauniinharmaille housuille. Yokozawa kirosi ja yritti kuivata housujaan servetin avulla, mutta keskeytti Yuun iloisesti helisevä nauru pöydän toiselta puolelta. Mies oli avaamassa suunsa ja latasi jo muutamia vihaisia sanoja kielensä päälle, mutta nähdessään Yuun kasvot… Hän ei kyennyt siihen, hän kykeni vain huomaamaan Yuun suun, joka oli hymyssä, kuplivan kikatuksen, joka pulppusi hänen suustaan ja silmät, jotka vilkkuivat iloisesti. Hetken, pienen hetken ajan Yokozawa tunsi kuinka hänen sydämensä läpi kulki kevyt aalto, joka puhdisti mustia kivenkovia paakkuja.
”Ei ole erityisen mukavaa jos sattuu kaatamaan lasin sisällön päälleen…” Yokozawa mutisi.
Yuu lopetti nauramisensa, mutta antoi suunsa silti levätä hymyssä.
”Minusta tuntuu että muutama yllätys silloin tällöin tekevät sinulle hyvää. Kulmasi vetäytyivät hetkeksi siitä tavallisesta vihaisesta asennostaan.”
Yokozawa tuijotti Yuuta ja pohti omia kulmiaan. Saiko niin pieni asia kuin limsat housuilla hänen ilmeensä täysin toisenlaiseksi? Yuun sanat kuulostivat erittäin typeriltä… mutta toisaalta hyvin viisailta. Ehkä hänen kannattaisi vastaisuudessakin kaataa juomisiaan päällensä, ihan vaihtelun vuoksi?
”Yokozawa-san…” Yuu aloitti uudelleen, tosin nimen toistaminen oli turhaa, sillä hän oli jo saanut Yokozawan täyden huomion. ”Minun mielestäni nyt… Unohda kaikki negatiiviset tunteet, edes täksi illaksi! Piristy! Takanolla on mukavaa… Chiakilla… on mukavaa, kaikilla muillakin juhlissa olevilla tai olleilla on mukavaa, miksi me synkistelemme täällä? Ei oltaisi ainoita, jotka ovat surullisissa tunnelmissa…”
Yokozawa pohti Yuun ehdotusta, tai oikeastaan se oli lähemmäs käskyä. Sanoissa oli järkeä, tuntui jokseenkin epäreilulta, että kaikki muut nauroivat ja he vatvoivat murheita. Takanon nimen maininta sattui, mutta ajatus siirrettiin nopeasti syrjään.
”Hyvä on.” Yokozawa myöntyi ja odotti hiukan, ihan vähän, oliko Yuulla jotain ideoita, jotka saisivat hänen täyden huomionsa.
Ja Yuullahan oli. ”Pelataan juomapeliä.”
”… ilman juomia? En usko, että limsa taitaa kelvata tähän.
Yuun tuoli kolahti hänen noustessaan ylös.
~
”Yokozawa-san…” Yuu aloitti uudelleen. ”Mitä sinä olet tehnyt nämä viime päivät, sen jälkeen kun sait pakit Takanolta?”
Yokozawa nyrpisti nenäänsä ilmaisulle, sillä Yuu osasi sanoa kaiken aina niin pistävällä tavalla. Viime päivät? Hän muisti vain tuskalliset tunteet, joiden olemassaolon hän yritti unohtaa. Niitä hän ei kertoisi Yuulle, joten… mitä hän oli tehnyt?
”Sellaisia… tavallisia asioita, luulisin…”
”Jatka?”
”Miksi joudun kertomaan sinulle tällaisia?”
Yuu tuijotti takaisin, kieltävää vastausta ei hyväksytty.
”Olen tuota…
~
musta tuntuu että voisin omistaa tän ficin Suulle...
