Ihan ensimmäiseksi tahdon sanoa, että minulla on nyt ihan mukava olo. Onnistuin ajamaan autoa 4 kuukauden tauon jälkeen hyvin, vaikka minun käsiäni palelsikin suoraan sanottuna aivan helvetisti. Se on vaikea ajaa, kun ratti on liukas ja on villalapaset, joten ne täytyi hyljätä heti alkuunsa. Pienet lapasparkani. :(
Päivärannassa heivasin Marille niittihärpäkkeitä, kun se niitä tarvitsi ja pelastettiin myös Mikon kukka. Tai siis toivottavasti se vielä tuosta elpyy. :o On vähän kuivan oloinen. Herra Kumi -parka. :(
(Voisinkin päättää jokaisen kappaleen -parka. :()
Ja sitten, koska näemmä muillakin ihmisillä on patoutumia, joita purkaa gallerian mahtaviin syövereihin, joissa limahirviöt asustavat ja möröt kuiskivat, niin minäkin kannan korteni kekoon! Wuhuu! Olen paha immeinen ja tiedän sen. Syökää siis silliä, että henkenne haisee ja minä tukehdun pois!
Mutta siis, asiaan. Minua ÄRSYTTÄÄ, siis ihan oikeasti ärsyttää, murrosikäiset. Tai ehkä enemmän käsite kaikki minua nuoremmat ikäluokkaan 11-v. asti. Poikkeuksia toki löytyy, mutta ne poikkeukset ehkä tietävät itse, keitä ovat, joten minun ei heitä tarvitse erikseen jalustalle nostaa.
Mutta siis. Mikä helvetti siinä on, että pitää olla niin helvetin rasittava? Jos minä pyydän asiallisesti, että se kynsilakanpoistoainepullon korkki laitetaan kiinni, niin miksei sitä voi laittaa? Minä olen perkele soikoon sen jo KAHDESTI kaatanut käsilleni (ei mikään kiva kokemus, minulta irtoaa nahkaa), koska neiti Minä-Olen-Murrosikäinen-Ja-Ihan-Vain-Periaatteesta-Vaikea ei sitä voi kiinni laittaa. Keskustelumme asiasta meni suurinpiirtein näin:
Minä (M): "Hei, voisitko seuraavalla kerralla laittaa sit sen pullon korkin kiinni, kun minä kaadoin sen taas käsilleni?"
Neiti Murrosikäinen (kutsutaan häntä N:ksi): En.
M: "Öö häh, mikset?"
N: "Koska en."
Että tällaista. Ja ruotsia ei voi opiskella sen takia, koska se on homojen maa. Ja homojen kieli siis.
Voisi muuttaa Siperaan viljelemään Mikon kanssa nauriita, jos siellä ei vaan olisi niin pirun kylmä ja nettiyhteys paska. :( Voi minua-parkaa, yhyy.
Uskokaa pois, minä varmaan vielä vanhana mummonakin (tosin en elä sinne asti enkä myöskään todennäköisesti aio hommata lapsia, jotka voisivat hommata lisää lapsia, jotka olisivat yhtä rasittavia kuin nykyisetkin) kerron katkerana tästä pullo-episodista.
Ps. Sain eilen illalla pahan migreeni-kohtauksen. Sattui vielä aamullakin. Hain särkylääkettä, enkä mennyt yliopistolle. Äidin mielestä minulla särkee päätä, koska "ET IKINÄ KÄY ULKONA!".
Loogista. Migreeni paranee sillä, että palellutan itseni ulkona. Kuten myös astmani. Kilpirauhasesta nyt puhumattakaan!
Voi perkele, nyt alkoi vituttaa. :|