IRC-Galleria

Erään ihmisen tarina.Perjantai 10.11.2006 00:10

Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla oli hiukset sekasin kasvot kuin haamulla. Eikä kadulla näkyny edelleenkää ystävää niiku ei ennenkää eiline elää taas tänää. Eikä hän halunnut enää koskaan kouluun joutuu, koska sattu ku toiset vain pahaa puhuu. Tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan hän tieski kuinka maailma jaksaa satuttaa. Taas hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaa hän oli hiljaa joka ikisenä päivänä ettei paljastaisi oikeaa itseään. Eikä opettajat huomannu kuinka välillä tyttö itki kun sattui käytävillä välkillä. Eikä millään jaksanu siirtyy tuntii uutee kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen.

* Kukaan ei välittänyt käsittänyt kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea - johon ei ole koskaan voimaa, kun sen tajuaa ettei sitä saa. Kukaan ei välittänyt käsittänyt kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea - johon ei ole koskaan voimaa. *

Päivä kaksi tyttö sai nukkuu pidempään oli viikonloppu uskalsi vähä hengittää. Mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään kun ei ystävää ollu edelleenkää. Tyttö heti aamulla laitto kädet ristii rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymis testii. Tiesi että taivas on taas suljettu tänään häneltä niikuin jokaisena päivänä. Eikä yrittää jaksa jos ei koskaan onnistu. Tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu. Hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa matkaa ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa jossa luki: - ei enää uni auta, väsymykseen. Eikä aamulla kello auta, herätykseen -

* Kukaan ei välittänyt käsittänyt kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea - johon ei ole koskaan voimaa, Kun sen tajuaa ettei sitä saa. Kukaan ei välittänyt käsittänyt kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea - johon ei ole koskaan voimaa. *

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.