IRC-Galleria

Joskus ärsyttää ihan sanoin kuvaamattoman paljon kun asiat ovat niin kuin ne ovat. Ainakin mulla on tilanne, ettei ymmärrä yhtään mitään. Omat ajatukset virtaa sinne sun tänne, mutta toisten ajatuksista ei kyllä ota selvää. Enkä ymmärrä aina itseänikään, että mitä oikeasti ajattelen. Kun mulla on taipumus ihastua ihan mahdottomiin tyyppeihin, eikä aina ota selvää vihaako, rakastaako vai tunteeko mitään. Ja sitten saattaa tuntea samaa, jota kuta toista kohtaan, ketä kohtaan ei pitäisi. Ajatuksille ei voi mitään. Ainakin mulla on tapana ajatella juuri sitä, mitä en halua ajatella. Ehkä minussa itsessäni on suurin vika. Kun en ymmärrä itseäni, miten voisin ymmärtää toisia? Joskus ajattelen liikaa ja se tosiaankin vaikeuttaa elämääni, joskus ajattelen liian vähän ja sekin vaikeuttaa elämääni. Mulla ei ole minkäänlaista hajua siitä millanen mun pitäisi olla. Toiset sanoo ”ole oma itsesi” mut jos onkin hukannut oman itsensä? Entä jos on niin eksyksissä ettei löydä tietä kotiin? Mitä enemmän käyn kouluja, sitä vähemmän ymmärrän. Ihmisten tunteet lentelee ristiin tyypistä toiseen. Aina ihastutaan vääriin tyyppeihin. Ihan liian sekavaa. Sinun kuvasi tuijottaminen ei hyödytä mitään. Päinvastoin. Se saa asiat vielä enemmän solmuun. Se saa minut huutamaan ja paiskomaan ovia. Se saa heidätkin huutamaan ja paiskomaan ovia. Eikö ihmiset osaa huomata ympäriltään niitä ihania tyyppejä, jotka oikeasti on valmiita välittämään? Ainakin mie olen huono siinä. Musiikin kuuntelu on aina helpottanu oloa, ja helpottaahan se nytkin. Mutta ei sekään saa elämääni järjestykseen. Viimeksi elämäni oli ennallaan joskus pari vuotta sitten. Vaikka onhan tämä uusi sotkuinen elämä tuonut mukanaan jotain hyvääkin. Uusia ystäviä, joita ilman en haluaisi elää. Näiden vuosien aikana olen lopettanu kaiken. En enää keskity koulussakaan. Saan jonkulaisia tuloksia sen takia, ettei tarvitsisi hävetä. Kun ei oo järkeä jatkaa, jos on ihan paska. Ei mulla riitä itseluottamus mihinkään.