IRC-Galleria

Minne ikinä vie elämäs tie
Älä anna tän tilaisuuden luisua käsistäs
Muut puolestas säätää mut sä oot se joka päättää
Kuuntele itseäs (2x)

Mä vaan mietin tätä tyttöö ku olin yksinäinen
Se oli kasilla ja olin ite ysiläinen
Tosi usein koulun jälkeenki mä näin sen
Tyttökavereittensa kans se jäi kylälle
Yhten iltana oli disco johon kaikki meni taas
Kuten mäki yhen lätkäpelaaja frendin kaa
Se tyttö tuli pyytään mua tanssipartneriks
Mut pelkäsin etten mä osaa niit askelii
Frendi lähti sen kaa jäin kattoo ku ne meni
Kateellisen jo seuraaval viikon ne jo seurusteli
Se tuntu niin epätodelliselta ja väärält
Vihasen itelleni mietin miks mun piti jäädä
Mä tiesin et moni tyttö pitää must oikeesti
Silti vaan mietin tätä tyttöä sokeesti
Kelasin et koittaaks mun aikani vielä
Ja onks se sen venaamisen arvost, en tiedä

kertosäe:
Minne ikinä vie elämäs tie
Älä anna tän tilaisuuden luisua käsistäs
Muut puolestas säätää mut sä oot se joka päättää
Kuuntele itseäs

Koht se frendi ei enää hengannu mun kaa
Ilman et se puhu siit tytöst tai otti sen mukaa
En halunnu nähä niit se sai mut masentumaa
En voinu enää sietää sitä frendii vaik ei kukaa
Estäny mua tekemästä sitä ekaa liikettä
Olin saamaton ja se oli mun oma virhe
Sit tää frendiki saiki urheilukoulust paikan
Se muutti muualle ja niin koitti mun aika
Vaik tätä olin venannu mä menetin ystävän
Surin sitä jos mun ajatukset on syy tähän
Vähän ajan päästä tapahtu jotain kummaa
Tää tyttö alko yllättäen vilkuilla mun suuntaa
Sen jälkee silt alko tulla viestejä
Olin hämilläni enkä tienny mitä miettiä
Sit aloin kelaa oonko rakastunu vai en oo
Tietäen et olin vast sen kakkosvaihtoehto

kertosäe (3x)

Mun sisällä on kylmä silloinkin kun kaikki
mua sanoo että rakastaa,
mä vastaan niille jotain joskus
Maailmasi koskaan ei kai kohdata
voi silmieni taakse piiloutuvaa ohikulkijaa

Mä sinne aina meen missä valo pimenee,
aurinko yötä pakenee
Ja jos sä tuut mua vastaan,
voit pysähtyy tai ohittaa,
sä voit tehdä ihan mitä vaan,

Mut älä lausu rakkausrunoja,
mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun,
olla haluaisin haluaisin vain sun

Laitakaupungin baarit sulkee ovensa
aikaisemmin kuin mä tahtoisin,
toivoisin että voisin olla jotain minäkin
Vaan jos olen niitä joill' on tahto
mutta pelko täyttää pään
Se näyttää mulle pedon hampaat

Ja sama kylmä taas,
mua edessäni odottaa,
mun sielun koittaa tavoittaa
Ja välimatka pitenee
ja peliaika vähenee,
paha peto mua suutelee

Älä lausu rakkausrunoja,
mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun,
olla haluaisin haluaisin vain sun

Älä lausu rakkausrunoja,
mä näen niistä painajaisunia
Älä katso silmiin paljastun,
olla haluaisin haluaisin vain sun
Älä laula laalalaalala lalalalalala
Heeheheee

Kävelen kadulla tunnen hartioilla taakan,
mun ajatukset mustaks mun elämän maalaa.
Koitan jatkaa matkaa,
tuska pitää mut paikallaan.
Ja pahemmaks tän taakan vaan aika saa.
Otan itteeni niskast kii ja koitan ottaa iisii,
mut kuolema ja tuska vaan pitää musta kiinni.
Katson mun eteen ja mieles on vaa virheet,
sit mustal mielel kirjotan kirjeen:
"Auttakaa en pysty näistä kahleista liikkuu,
enkä löydä elämästä yhtään valopilkkuu.
En löydä suuntaa, enkä tiedä minne mennä.
Kertokaa mulle mikä tätä taakkaa keventää."
Kirjeeni jälkeen, tuskaisena huokaan.
Lähtisinkö vasemmalle vai menisinkö suoraan.
Mut kahleet mun jaloissa pitää mut tässä.
Oon yksin täällä mun helvetissä.
Hiki valuu otsalla ja oon tuskissani,
mielessäni tulevaisuuteen kurkistan.
Pimeydessä nään pojan apua huutavan,
paljon ruusui ympärillä mitkä surkastuvat.
Mieleeni kuvastuvat helvetin liekit,
Tuskaa ja kuolemaa päässäni mietin.
Minne mä lähden ku pääsen pois täältä,
taivaaseen nukkumaan vai maan alle mätänemään.

Päivä päivältä jatkuu tätä mun helvettii,
tätä menoo menetän viel mun oman henkeni.
Synkkyys valtaa nään omat kahleeni,
Auta mua en haluu enää helvettiin. (2x)

Helvetti on maalannut koko elämäni,
yhä enemmän ja enemmän mut miten tässä kävi.
Pimeydessä turha arpoo suuntaa,
yksin jalat päättää,
mennä, tulla vaiko sitten toista suuntaa.
Kyynel pieni tiputtautuu poskelta,
yksi pieni asia, haluun nähdä uudestaan.
Ei kaikki helppoo, eikä ollu sillon ennen.
Päivät yksin missä valo joka kertoo huomisen.
Tähdet taivaalla kertoo viestin tulevasta,
yksin pitäs jaksaa muttei tietoo tulevasta.
Kaikki hyvä hukkui jo aika sitten,
jäljel on vaan tuskaa elämäni muistojen.
Pimees huonees poika yksin suremassa,
yksin miettii asioita, eikä tietoo tulevasta.
Liikaa virheitä, liian paljon tuskaa nään.
Elämän valo yhtä tyhjää pimeää.
Haluun päästää irti,
mutta ilman siipii ihminen on heikko,
eikä nää omaa enkelii.
Kaikki kokema vaa painaa iha liikaa,
miten voisin alottaa taas elämäni uudestaan.

Päivä päivältä jatkuu tätä mun helvettii,
tätä menoo menetän viel mun oman henkeni.
Synkkyys nään omat kahleeni,
Auta mua en haluu enää helvettiin. (4x)

Todiste :
Yksin lapsen vuodet vierii, lumeen jättää jälkensä.
Ja niitä jälkii pitkin täytyy yksin takas kävellä/
Oma koti kullan kallis, lapsella ei varaa.
Taittelee itelleen laatikosta majaa/
Toivon liekki palaa tai ainaki palo.
Mut lapsi kulkee varjoissa kunnes syttyy valo/
Ei oo ketään vierellä, ystävä on pimeä,
ja eläny niin vähä ettei tiedä omaa nimeä/
Kulki pitkin rantatietä apua kai etsiessä.
Ei ketään kiinnosta vaik taskut täyttyy seteleistä/
Särky pieni sydän, maailma on kova.
Ja monille niin kova et sen täytyy olla ikioma/
Kyynel tippuu asfalttiin, lapsi rientää kotiinsa.
Kotiinsa? Ehei, elää koiran kopissa/
Silmät laittaa kiinni, tahtois päästä täältä menemään.
Siinä pieni pyyntö, ei lapsi pyydä enempää/


Varjot seuraa. Ei voi saavuttaa.
Mihin sä jäät, ei oo eilistäkään/
Varjot seuraa, sydän jäätyy kii.
Päästä menemään, ei pyydä enempää/


Sana:
yksinäisyys painaa, tunnen vain kylmät kyyneleet/
kaikki alko siitä ku sanoit et pois sä meet/
mitä teen, mistä enää löytyy tie vapauteen/
kun tuntuu että kuolen tähän sairauteen/
sairas maailma, kuka tarjoo kättä auttavaa/
yksin täs maailmas, yksin istun täl lautal vaan/
en haluu apua, mut kirjotan tän kirjeen/
se oli virhe, en vielkää tiedä miks tein sillee/
se oli mulle oikein et huusit "painu vittuun"/
ainaki ansaittuu, mut oliks se harkittuu/
sen jälkee siivet katkes, enkä päässy enää lentoo/
oon liian hento, ihan kun sudenkorento/
voimat on loppu, tunnelin pääs ei näy valoa/
mä hajoan, en kestä ku jumitan samal tasolla/
ku en pääse etenee, matka senkun lyhenee/
en jaksa enää yhtää, anteeks, mut mä meen/

En voi millään mä tajuu vieläkään
Miten jokin sut mun luota pois voi viedäkkää
Mutta silti pää pysyy yhä tyynenä
Päätäni käännän, pidän pääni väkisin tyynyssä
Jos kaikki sillon olis menny toisin
Vielä tänäkin päivänä kotiin ruusui sulle toisin
Aamukahvit vieressäsi joka aamu joisin
Kun vaan takasin palata mä voisin
Miten elämä voi multa kaiken pois ottaa
Tää julma maailma alkaa pikkuhiljaa jo pelottaa
Mitä seuraavaks verottaa ja mikä saa jäädä
Se on kohtalo, joka sen saa päättää
Olit oikeessa jo alusta lähtien,
Että olet yksi tyttö vain joukossa tähtien
Silti uskoo halusin, toisin ystävääni
Että kulkisit mun rinnallani läpi loppuelämäni

kertosäe:
Yksin ilman sua nyt joudun mä silmäni sulkeen
Yksin pimees yössä, unen satamassa kulkeen
Et enää tuu vastaan, taikka kulje mun kanssani
Luonani oot enää kauneimmassa unelmassani
Yksin ilman sua nyt joudun mä silmäni sulkeen
Yksin pimees yössä, unen satamassa kulkeen
Et enää tuu vastaan, taikka kulje mun kanssani
Tuu mua vastaan, lupaan: kuljen sun kanssasi

Kaikki sillon ennen oli kuin kaunista satua
Tarinaa lumottua, menneisyyttä aion katua
Jos sut takaisin saisin en sua enää sanoillani satuttas
Pois lähti, vois vaan luulla et sua alko kaduttaan
Et halunnutkaan elämääsi elää mun kanssa
Ilman sua on yksinäinen kulkuri hukassa
Joskus joku tuo sut mieleen, sun jokanen sanas on muistoihini tatuoitunut
Muistan kauniin hymys, se tarttu mun mieleen
Jos toivomuksen saisin, haluisin sut mun viereen
Koko elämämme voitais alottaa alusta
Mutta enhän mistään saa ees sitä yhtä toivomusta
Silti joka päivä rukoilen, et saisin takas sut
Etkö ymmärrä, että mä oon suhun rakastunu
Kun en tajua, ettet oo todellista enää
Enää et mun vierestä herää, enää mun unelmissa elät

kertosäe

Kävelen aamuyöstä sinne järven rantaan
Minne meidän yhteiset muistot takas kantaa
Siellähän kaikki alko ja sinne kaikki päätty
Koko maailmani aluks kääntyi ja sitten tosta noin vaan pysähty
Nostan pienen kiven maasta ja heitän sen veteen
Ja samas nään miten hahmos piirtyy mun eteen
Katson horisonttiin, aurinko alkaa paistaa
Nousee metsän takaa, tuoksut nenässä taas haistan
Kaivan päiväkirjan tekstit esiin, joita skriivailin
Vaikka tein ne puoliunes, niissä on paljon viisastaki
Paljon tärkeetä, kun paremmin perehtyy
Paljon totuuksii elämästä, nyt kysyy mikä vois erehtyy
Kohtalo saa näyttää, että näenkö sut jo huomenna
Kuolema saa niittää satoo näin nuorena
Suljen silmät, pinnan alle vajoo pää
Laineet tuudittaa mut uneen, susta kaunista unta nään

kertosäe

Tyttö: Mikä on vialla?

Poika: Pidän hänestä niin paljon...

Tyttö: Puhu hänelle!

Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.

Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.

Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.

Tyttö: Sitten kerro hänelle.

Poika: Minäkö?

Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?

Poika: Hän ei pidä minusta...

Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?

Poika: Minä vain voin.

Tyttö: No kerro hänelle.

Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?

Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!

Poika: Minä kerron sen päivittäin.

Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?

Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.

Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.

Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.

Tyttö: Kyllä tykkää.

Poika: Mistä sinä tiedät...?

Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?

Poika: Sinä.

Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.

Poika: Rakastan sinua myös.

Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?

Poika: Juurihan minä puhuin.

Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.

ÄLÄ RIKO KETJUA!!

Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsi paras päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta

pistettiin Jennin ja Miikan kans Cheekin lyijykynä soimaa ankkalammel ja Einari sano et eiks toi oo se kynttilä...

reps vähän naurettiin...

Sinulla on vaihtelevia mielentiloja, mutta se tuskin on sinulle mitään uutta. Yritä voittaa asiat puhumalla älä huutamalla.

Maanantai oli niin kuin kaikki maanantait,
tiistaina kaikki muuttuikin.
Vain pieni hetki jolloin jokin heilahtaa
ja muuttaa kaiken päästä jalkoihin.

En tiedä elämästäs mitään juurikaan,
ootko minkälainen ihminen?
Mä en voi olla varma valehteletko
ja rikotko mun sydämen.

kertosäe:
Kun katson silmiisi sun pääni pehmenee
Ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu.

En tiedä mistä ilmestyit mun elämään,
mut älä koskaan lähde pois.
Jos mä kirjoittaisin tästä romaanin,
se epäuskottava ois.

kertosäe

On yö, sä nukut ja mä makaan vieressäs.
Mä mietin kuka oikeen oot.
Ja pohdin kuinka rakkauteni sokeutui
- se jäi tuijottamaan aurinkoon.

kertosäe

Kun katson silmiisi sun pääni pehmenee
ja pilvessä on täysikuu.
Jos pelkät hölmöt luottaa toiseen ihmiseen,
niin typerykset rakastuu,
typerykset rakastuu
vain typerykset rakastuu.

sinä yönä naapurin mies itki
ei siksi, et tallo vaimon haaveet palasiksi
vaan koska viinat loppu, kaupat meni kii
hän purkas pahan olon vaimon unelmiin

hänen lapsi istui sateessa vailla vanhempii
isä ei välittäny, äiti ryyppäs ku sit sattui niin
lapsi viattomana oppi miltä tuntuu
ku huominen samaks päiväks muuntautuu

äiti nousu humalassa luuli olevansa onnellinen
kunnes tuli laskuhumala sen jälkeinen
silloin hän keksi lääkkeille käyttöö
ku ei millää keksiny elämällee sisältöö

isä oli jo mennyt huoneesee nukkumaan
kun äiti söi pillereitä suuruudelta lounaan
lapsi kysyi, et äiti tuutko peittelemään
äiti sanoi hyvää yötä ei nähdä enää