IRC-Galleria

Kyse siis lähinnä siitä, että mistä tää fiilis johtuu... Oon tosi paljon JOUTUNU (ihan oikeesti on ollu pakko) miettiä menneitä parin vuoden ajalta ja joitain juttuja vielä kauempaa. Sitte tää hetki, ku ei tiiä onko tämä "seurustelu" nyt sitte sitä oikeeta vai osaanko mie enää rakastaa tai välittää niinku mun rakasta veljeäni Leijonamieltä. Ihmistä, joka on ollu mulle aina kaikki kaikessa ja mie sille. Rakkautta ja vastarakkautta, huolimatta pahoista/typeristä teoista, halaamista ja lähellä oloa ku tuntuu pahalta tai hyvältä tai muuten vaan :)
Voi helvetti että mun on ikävä! Siitä tää kai johtuu, nyt on vaan joku "kausi" menossa ku on muka niin tunteellinen ja joka asiasta pitää ottaa itteensä, oli syytä tai ei.

En mie ees tiiä miks kirjotan tätä tänne, minkä ihmeen takia? Jos joku tätä lukee, niin eihän se tiiä mitä kaikkee on sattunu ja varmasti on vaikea ymmärtää mitään mun teksteistä.
Ok. Kerron nyt sen verran, että mun isoveljeni siis teki itsemurhan päivänä joka näkyy tatskassa. Ja sitte 5kk myöhemmin mun pikkuveli kuoli narkin kyydissä matkalla kotiin... "Onnettomuus".... en oikeen jaksa uskoo. Rauhaa rakastava pikku-peikko joka chillaili rennosti ja oli niin avoin ja rakastava kaikille.

maailma on liian paha paikka mun veljien kaltasille ihmisille....

Rakkautta rakkautta rakkautta vain... sitä kai sitä hakee ja kaipaa. AITOA rakkautta, pyyteetöntä, että kelpais ihan omana ittenään. Pikku-otuksena. Muiden mielestä niin vahvana, mutta oikeesti niin haavottuvana ja sirpaleisena. Ja hukassa. Ihan eksyksissä omassa elämässä.

Elämä on...