IRC-Galleria

tämmöstä ala-asteella. nostalgiaaa ;___;

Oli aivan tavallinen päivä Minervan ala-asteen koulussa. Tai ehkei ihan. Kova-onniset 4. luokkalaiset olivat saaneet opettajakseen, hirveän, kaikkien koululaisten kauhun, Määgrän!!

”IIIK!!! APUA!!” Luokka huusi kun sai tietää että saavat opettajakseen Määgrän, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, jotka juoksivat karkuun kiljuen. Määgrä astui sisään koko haisevassa hahmossaan!! Pulpetissaan istuva Tofu pyörtyi kauhusta(ehkä myös haju vaikutti). Hirvittävä Määgrä ei huomioinut asiaa mitenkään, meni kateederin luokse ja löi nyrkkinsä pöytään. ”JÄLKI-ISTUNTOA, TOFU!!!!” Se karjui kuin vihainen naarasleijona. Määgrä istahti alas, mutta nousi kuitenkin yht`äkkiä ylös karjuen. Hän kääntyi, että koko luokka näki hänen peppuunsa kiinnittyneen nastan. Luokka räjähti nauruun, mutta koko luokankin yhtäaikainen ääni, jäi Määgrän karjunnan alla hiljaiseksi. ”KUKA TÄMÄN HIRVITTÄVÄN NASTAN ON LAITTANUT TUOLILLENI!!!!!????” Luokka oli hiljaa, jokainen punehtui hieman, mutta Zäämbä oli tulipunainen, kuin olisi nielaissut turkinpippurin. Määgrä asteli Zäämbän eteen ja karjaisi ”5 TUNNIN JÄLKIISTUNTOA!!!!!!!!!!!” Zäämbä huokaisi helpotuksesta koska oli luullut saavansa pitempään jälki-istuntoa.

Loppu tunti kuluikin Määgrän jaellessa jälki-isuntoja ja oppilaiden pyörtyilessä pulpeteteissaan.

Tunnin jälkeen 4. luokan oppilaat kokoontuivat koulun pihalla pitääkseen salaisen neuvoston hätäkokouksen. ”Minusta meidän pitäisi karata!” Piipitti Lylva. ”Minusta me lyömme sen maahan! Meillä on ylivoima!!” Sanoi Elisabeth. Hana ei kuitenkaan suostunut, sillä hän ei pitänyt Määgrän hajusta(Eikä kyllä kukaan muukaan). Tytöt(Kaikki paitsi Elisabeth) päätyivät siihen, että he karkaavat ja pojat päätyivät yllätys-iskuun ylivoiman kanssa. ”Kumpi sitten valitaan?” Ruffe pohdiskeli. Ryhmän valtasi kiusaantunut hiljaisuus. Lopulta luokan nössöin poika, RaasMuus, joka ei koskaan kiroillut, sanoi: ”Vittu.” Kaikki tuijottivat häneen yllättyneinä, ja pojat olivat kaivaneet jostain palmunlehdet ja alkoivat tuulettaa niillä RaasMuusia. Muutamat kumarsivat hänelle, kun Naiko tarjoili viinirypäleitä. ”Oi mahtava jumalamme, RaasMuus, sanoit iki-aikaisen elämäsi ensimmäisen kirosanan!! Täten uhrakaamme sinulle, Zebu! Poltamme hänet, niin että savu nousee taivaaseen luoksesi!!” Kuten voi arvata, Zebu otti jalat alleen, ja kuten VIELÄ paremmin voi arvata, Ruffe, Zäämbä ja The O lähtivät hänen peräänsä. ”Minun nimeni on Lylva.” Tokaisi Lylva hiljaa. Kaikki muut katsoivat häneen kummastuneina, koska kaikkihan tiesivät että hänen nimensä on Lylva. Sitä kuitenkaan ei kauan ehditty murehtia, koska välitunti loppui.
Kun oppilaat pääsivät sisään, oli kello tasan varttia yli 9. Kun oppilaat astuivat sisään, istui Määgrä jo kateederissa. ”OLETTE 5 SEKUNTIA MYÖHÄSSÄ!!! KAIKILLE MUISTUTUS KOTIIN!!!” Määgrä karjui(jälleen). Mörkö otti vauhtia ja juoksi päin seinää. ”JÄLKIISTUNTOA MÖRKÖ!!” Muutkin oppilaat nousivat pulpeteistaan, ottivat vauhtia ja juoksivat yhdessä päin seinää. Zäämbää lukuunottamatta sillä hän oli juossut käytävään, avannut ikkunan ja hypännyt sellaselle pikkukatolle ja siitä maahan. Hän juoksi kuin tuuli! ”Kohti poliisiasemaa!” Hän karjui niin että kaikki ihmiset avasivat ikkunansa ja katsoivat mikä mielisairaalasta karannut idiootti oli vapaana. Lopulta Zäämbä tuli perille poliisiasemalle(joka oli kaupungin toisessa laidassa. Myöhemmin hän kuitenkin sanoi että oli juossut, mutta olikin liftannut). Poliisit kuuntelivat Zäämbää ja täyttivät ’asianmukaisia reportaaseja’. ”Hyvä on. Tämä asia on niin vakava ettet kertakaikkiaan voi valehdella.” ”JESS! Kunhan vanha kunnon idiootti-Ruffe kuulee tästä, häneltä varmasti loksahtaa suu auki!! Ja se kiduttaja saa elinikäistä vankeutta!!” Zäämbä juoksi ulos poliisiasemalta juurialkaneeseen sateeseen, ja alkoi nauraa ’muahahah’ naurua taivasta kohti. Pian nurkan takaa kuului ambulanssin piipitystä, ja mielisairaalan auto ajoi Zäämbän viereen. Muutama valkopukuinen mies hyppäsi ulos autosta, nostivat Zäämbän paareille, ja heittivät hänet valkoiseen, pehmustettuun takakonttiin, eikä hänestä enää koskaan kuultu mitään.