ei vieläkään mitään uusia kuvia... ehkä joskus....
Uusimmat blogimerkinnät
- kyllä helvetti huomaa et on taasen maana... 02.11.
- hah 20.11.
- tatuointia 19.11.
- hah 01.08.
- . 01.03.
- hah 11.01.
- ensi viikolla 29.09.
- ... 26.09.
- ... 23.09.
- elämä 08.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (2)
- ▶ 2009 (1)
-
▼
2008 (7)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ elokuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ maaliskuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ tammikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (20)
- ▶ 2006 (5)
Blogi
hahPerjantai 11.01.2008 20:53
ensi viikollaLauantai 29.09.2007 09:58
parta lähtee värjäykseen. kyllästynyt tähän punaiseen. mustaksi varmaan sitten vaihteeksi, jos ei muuta väriä keksi tahi sitten valkoiseksi. no sen näkee sitten, mut o ainakin hyvä syy lähtee aikasemmin töistä pois =)
...Keskiviikko 26.09.2007 21:16
ompas taasen kevyt olo ku on kaljuna
...Sunnuntai 23.09.2007 17:18
kai sitä pitäis taasen leikata kaljuksi. säästyy ainakin hoitoaine kuluissa, jos ei muuta.
elämäLauantai 08.09.2007 11:14
mestari sitten hommannut mulle vastaavan hommat työmaalta,muttei pahemmin nappaa tällä palkalla. joutuis muka vahtimaan kivimiesten saumojen osumista kohilleen.... ite ne on sinne hommannut. itelle riitää että olen konekuski
joutuu kummiskin toisten urakkaan puuttumaan... kiitos virolaisten, jotka pistävät 6m2 päivässä noin suunnilleen.
kaikki kiitos pomolleni prkl...
partakin sitten melkein lähti. no ompahan siistimmän näköinen. sen siitä saa ku antaa naisille sakset baarissa.
::ei tällä palkalla::
joutuu kummiskin toisten urakkaan puuttumaan... kiitos virolaisten, jotka pistävät 6m2 päivässä noin suunnilleen.
kaikki kiitos pomolleni prkl...
partakin sitten melkein lähti. no ompahan siistimmän näköinen. sen siitä saa ku antaa naisille sakset baarissa.
::ei tällä palkalla::
...Lauantai 01.09.2007 04:09
parta vai ilman partaa vai väjätynä
tänääKeskiviikko 01.08.2007 22:18
tuli sitten luvattua tänään mennä töihin... vaikka ois ollut rokulipäivä toiselta työmaalta. No aamulla ylös 0500 ja ajelemaan hallille päin, mistä työkaveri otti kyytiin. sitten onnelisen väsyneenä suunta moottoritiellä ja kohti helsinkiä ja vuosaarta. sinne saavutti siinä noin 0745.
ei sitten muuta kuin etsimään työmaalta traktoria ja peräkärryä. ne sitten valmiiksi saatuani ja tankattua traktori. kello 1100 pääsi lähtemään ajelemaan turkuun päin (200km) ja traktorilla tietysti. koko helkutin matka kesti semmoset 5h ja rapiat. taitaa olla pisin matka mitä olen ikinä ajellut traktorilla päivän aikana.
mukavaa oli =)
ei sitten muuta kuin etsimään työmaalta traktoria ja peräkärryä. ne sitten valmiiksi saatuani ja tankattua traktori. kello 1100 pääsi lähtemään ajelemaan turkuun päin (200km) ja traktorilla tietysti. koko helkutin matka kesti semmoset 5h ja rapiat. taitaa olla pisin matka mitä olen ikinä ajellut traktorilla päivän aikana.
mukavaa oli =)
kaikkea sitä jaksaa tehdäTiistai 29.08.2006 19:34
katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.
sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.
sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten
the endLauantai 22.07.2006 14:54
5.12.1942
Päätimme lähteä illemmalla hämärän turvin katsomaan kirkon maastoa.
Emme löytäneet mitään mikä olisi viitannut vihollisen käyntiin siellä.
Pakkanen on taas kiristynyt, kirjoittaminen käy yhä vaikeammaksi. Kirjoitan nykyään nuotiolla, jonka äijät olivat väsänneet navetan suojiin.
6.12.1942
Tulipalopakkasta ja nuotiolla istumissa. Turistiin, että pitäisikö vaihtaa asemapaikkaa sillan toiselle puolelle. Siitäkään tullut mitään. Otin illemmalla vapautuksen käydä katsomassa kirkontornia. Illemmalla alkoi kunnolla pyryttämään lunta ja näkyvyys laski muutamaan metriin.
7.12.1942
Joulu & uusivuosi alkavat lähestyä. Huomaan ajattelevani kotiani, kuinka kaipaankaan sinne ja lähikapakkaan. En muista, koska olisin viimeksi juonnut kunnon kaljaa. Toivotan vanhemmilleni ajatuksissani hyvää joulun odotusta.
8.12.1942
Sakuista ei ole kuulunut mitään. Päätimme siirtyä toiselle puolelle jokea.
Iltaan mennessä olimme katsoneet sopivat asemapaikat. Itse jouduin kirkon torniin.
Loppupäivä menikin sitten paikkojen nimeämissä.
Illalla kuulimme oman tykistömme ammuksien viheltävän jossain kaukana. Taivaan rannassa näkyvät välähdykset kertoivat, että vihollinen on hiljalleen lähestymässä.
9.12.1942
Aamulla saapui taistelulähetti. Sakut ovat kuulemma kärsineet itärintamalla tuntuvia tappioita ja joutuneet perääntymään. Uutinen piristi jonkun verran meitä. Illemmalla kuulimme jo sakujen ampuvan meidän suuntaan tykistöllänsä ja omiemme vastaavaan siihen. Loppu yö menikin sitten pilkkiessä kirkontornissa, sätkä huulilla.
10.12.1942
Kuide ja Pikkupomo olivat aamulla palanneet tiedustelemasta. He olivat nähneet luultavammin tiedustelupartion jälkiä noin kymmenen kilometrin päässä asemistamme. Se tiesi tehostettua vartiointia. Kirosin sitä, kirosin kaikkea.
11.12.1942
Kirottu pakkanen ja lumi. Ensi yönä olisin tiedustelemassa etumaasto mahdollisten vihollisten varalta.
14.12.1942
Rämpiminen metsässä alkoi jo käymään voimille. Emmekä olleet vielä nähneet mitään jälkiä. Omatkin jäljet peittyivät lumisateessa, samoin vihollistenkin jäljet.
15.12.1942
Viime yönä näimme sakujen tiedustelupartion viiden kilometrin päässä asemistamme. Luultavammin enää muutama päivä ja he olisivat täällä. Varmistimme loppu päivän asemiamme. Odotimme kaikki tulikosketuksen tapahtuvan lähi päivien aikana.
16.12.1942
Taloja tutkiessa löysimme muutaman pullon ranskalaista konjakkia. Mieliala nousi, kun illalla söimme kuivamuonaa ja nautimme konjakkia. Täytin taskumattini, ei sitä tiedä koska taas saamme jotain muuta, kuin vettä juodaksemme. Ja ainahan sitä jotain pientä lämmikettä pitää olla.
Illan aikana pakkanen kantoi lähestyvän vihollisen ääniä korviimme.
17.12.1942
Vihollinen tuli yöllä kuun valossa etumaastoon. Pari tarkkaa laukausta ja muutama viilto lisää kiväärinperään. Kiitin itseeni, että olin kohdistanut tähtäimen edellisenä iltana. Kävimme tarkastamassa ruumiit aamulla. Luultavammin heidän jälkiä olimme nähneet etumaastossa aikaisempina öinä. Juttelin Munsterin kanssa. Päätimme vielä jäädä muutamaksi yöksi asemiin ja seurata tilanteen kehittymistä.
Oletimme saavamme vihollisen jälkijoukon kimppuumme päivän tai kahden päästä.
18.12.1942
Yhtä tyhjän kanssa tämä odottaminen. Sakut tiesivät meidän olevan kylässä, kun heidän tiedustelijoita ei ollut kuulunut takaisin. Sinä hetkenä kirosin liian herkkää liipaisinsormeani. Sain myös kuulla Munsterin valitus virren yön tapahtumista. Menköön helvettiin koko äijä.
19.12.1942
Vihollinen tuli kolmen ryhmän voimin yöllä. Jouduimme perääntymään takaisin vanhoille asemapaikoille joen toiselle puolelle. Emme uskaltaneet sytyttää nuotiota. Tänä iltana söisimme vähiä sapuskoitamme kylmiltään.
23.12.1942
Viime yönä vihollinen oli saanut asemansa valmiiksi toisella puolella jokea ja alkanut tulittamaan asemiimme. Yritin tähyillä kiikareilla vihollisia ikkunasta. Mutta turhaan, he pysyivät piilossa. Samat säännöt pätevät täälläkin kuin muuallakin: "älä pistä päätäsi esiin talon nurkan takaa". Yksi saku ei tiennyt sitä ja Kuide sai helposti napsittua hänet kirkontornista.
26.12.1942
Marssimista, marssimista ja marssimista. Viime päivät ovat olleet raskaita olemme marssineet kuudenkymmenen kilometrin matkan lumisateessa. Ja ajaen itsemme äärirajoille ja peläten samalla että sakujen partiot saavuttavat meidän väsyneen ryhmän.
Jouduimme jättämään taisteluparin Anan ja Hiitin suojaamaan selustaamme perääntymisen aikana. Kuulimme jossain perääntymisen vaiheessa konepistoolin naksuttavan äänen joka jäi kaikumaan pakkasilmalla hiljentyen lopulta kokonaan.
Toivottavasti he selvisivät.
27.12.1942
Ryhmämme oli kutistunut alkuperäisestä kuudesta sotilaasta kolmeen. Mutta olimme turvassa ainakin tällä hetkellä. Kuulin juttuja, että muutama omista pojistamme olisii siirtynyt vihollisleiriin. Mutta toivon, että ne olisivat huhuja. Illalla saatiin kuulla, kun ylikessu tuli kertomaan uusimmat tornijuorut, että lisää hävikkiä olisi tapahtunut tällä puolella rintamaa. Se ei kuulostanut lohdutta
päivä joku pitää tarkistaa.....
Muutama päivä vapaata ja porukat ovat unohtaneet meidän menettämät ryhmän jäsenet. Sota muuttaa ihmista ja sitä alkaa ajattelemaan vaan elossa säilymistä. Menneitä muistellaan sodan jälkeen jos sinne asti edes kukaan selvitää.
ja lisää....
Kuide ja Munni löysivät partioreissullaan muutaman litran, jonkun säälittävän metsäkemistin tekemää ponua. Sitä en ymmärrä minkä takia joku jaksaa tehdä salassa näin sota-aikana ponua.
Tais muutama päivä painua unohdukseen, kun heräsin sellistä. Olin Kuiden ja Munnin sanojen mukaan avautunut ylemmilleni ja joutunut huostaan otetuksi. Jota en kyllä ihmettelen huononmaineeni tuntien.
Päätimme lähteä illemmalla hämärän turvin katsomaan kirkon maastoa.
Emme löytäneet mitään mikä olisi viitannut vihollisen käyntiin siellä.
Pakkanen on taas kiristynyt, kirjoittaminen käy yhä vaikeammaksi. Kirjoitan nykyään nuotiolla, jonka äijät olivat väsänneet navetan suojiin.
6.12.1942
Tulipalopakkasta ja nuotiolla istumissa. Turistiin, että pitäisikö vaihtaa asemapaikkaa sillan toiselle puolelle. Siitäkään tullut mitään. Otin illemmalla vapautuksen käydä katsomassa kirkontornia. Illemmalla alkoi kunnolla pyryttämään lunta ja näkyvyys laski muutamaan metriin.
7.12.1942
Joulu & uusivuosi alkavat lähestyä. Huomaan ajattelevani kotiani, kuinka kaipaankaan sinne ja lähikapakkaan. En muista, koska olisin viimeksi juonnut kunnon kaljaa. Toivotan vanhemmilleni ajatuksissani hyvää joulun odotusta.
8.12.1942
Sakuista ei ole kuulunut mitään. Päätimme siirtyä toiselle puolelle jokea.
Iltaan mennessä olimme katsoneet sopivat asemapaikat. Itse jouduin kirkon torniin.
Loppupäivä menikin sitten paikkojen nimeämissä.
Illalla kuulimme oman tykistömme ammuksien viheltävän jossain kaukana. Taivaan rannassa näkyvät välähdykset kertoivat, että vihollinen on hiljalleen lähestymässä.
9.12.1942
Aamulla saapui taistelulähetti. Sakut ovat kuulemma kärsineet itärintamalla tuntuvia tappioita ja joutuneet perääntymään. Uutinen piristi jonkun verran meitä. Illemmalla kuulimme jo sakujen ampuvan meidän suuntaan tykistöllänsä ja omiemme vastaavaan siihen. Loppu yö menikin sitten pilkkiessä kirkontornissa, sätkä huulilla.
10.12.1942
Kuide ja Pikkupomo olivat aamulla palanneet tiedustelemasta. He olivat nähneet luultavammin tiedustelupartion jälkiä noin kymmenen kilometrin päässä asemistamme. Se tiesi tehostettua vartiointia. Kirosin sitä, kirosin kaikkea.
11.12.1942
Kirottu pakkanen ja lumi. Ensi yönä olisin tiedustelemassa etumaasto mahdollisten vihollisten varalta.
14.12.1942
Rämpiminen metsässä alkoi jo käymään voimille. Emmekä olleet vielä nähneet mitään jälkiä. Omatkin jäljet peittyivät lumisateessa, samoin vihollistenkin jäljet.
15.12.1942
Viime yönä näimme sakujen tiedustelupartion viiden kilometrin päässä asemistamme. Luultavammin enää muutama päivä ja he olisivat täällä. Varmistimme loppu päivän asemiamme. Odotimme kaikki tulikosketuksen tapahtuvan lähi päivien aikana.
16.12.1942
Taloja tutkiessa löysimme muutaman pullon ranskalaista konjakkia. Mieliala nousi, kun illalla söimme kuivamuonaa ja nautimme konjakkia. Täytin taskumattini, ei sitä tiedä koska taas saamme jotain muuta, kuin vettä juodaksemme. Ja ainahan sitä jotain pientä lämmikettä pitää olla.
Illan aikana pakkanen kantoi lähestyvän vihollisen ääniä korviimme.
17.12.1942
Vihollinen tuli yöllä kuun valossa etumaastoon. Pari tarkkaa laukausta ja muutama viilto lisää kiväärinperään. Kiitin itseeni, että olin kohdistanut tähtäimen edellisenä iltana. Kävimme tarkastamassa ruumiit aamulla. Luultavammin heidän jälkiä olimme nähneet etumaastossa aikaisempina öinä. Juttelin Munsterin kanssa. Päätimme vielä jäädä muutamaksi yöksi asemiin ja seurata tilanteen kehittymistä.
Oletimme saavamme vihollisen jälkijoukon kimppuumme päivän tai kahden päästä.
18.12.1942
Yhtä tyhjän kanssa tämä odottaminen. Sakut tiesivät meidän olevan kylässä, kun heidän tiedustelijoita ei ollut kuulunut takaisin. Sinä hetkenä kirosin liian herkkää liipaisinsormeani. Sain myös kuulla Munsterin valitus virren yön tapahtumista. Menköön helvettiin koko äijä.
19.12.1942
Vihollinen tuli kolmen ryhmän voimin yöllä. Jouduimme perääntymään takaisin vanhoille asemapaikoille joen toiselle puolelle. Emme uskaltaneet sytyttää nuotiota. Tänä iltana söisimme vähiä sapuskoitamme kylmiltään.
23.12.1942
Viime yönä vihollinen oli saanut asemansa valmiiksi toisella puolella jokea ja alkanut tulittamaan asemiimme. Yritin tähyillä kiikareilla vihollisia ikkunasta. Mutta turhaan, he pysyivät piilossa. Samat säännöt pätevät täälläkin kuin muuallakin: "älä pistä päätäsi esiin talon nurkan takaa". Yksi saku ei tiennyt sitä ja Kuide sai helposti napsittua hänet kirkontornista.
26.12.1942
Marssimista, marssimista ja marssimista. Viime päivät ovat olleet raskaita olemme marssineet kuudenkymmenen kilometrin matkan lumisateessa. Ja ajaen itsemme äärirajoille ja peläten samalla että sakujen partiot saavuttavat meidän väsyneen ryhmän.
Jouduimme jättämään taisteluparin Anan ja Hiitin suojaamaan selustaamme perääntymisen aikana. Kuulimme jossain perääntymisen vaiheessa konepistoolin naksuttavan äänen joka jäi kaikumaan pakkasilmalla hiljentyen lopulta kokonaan.
Toivottavasti he selvisivät.
27.12.1942
Ryhmämme oli kutistunut alkuperäisestä kuudesta sotilaasta kolmeen. Mutta olimme turvassa ainakin tällä hetkellä. Kuulin juttuja, että muutama omista pojistamme olisii siirtynyt vihollisleiriin. Mutta toivon, että ne olisivat huhuja. Illalla saatiin kuulla, kun ylikessu tuli kertomaan uusimmat tornijuorut, että lisää hävikkiä olisi tapahtunut tällä puolella rintamaa. Se ei kuulostanut lohdutta
päivä joku pitää tarkistaa.....
Muutama päivä vapaata ja porukat ovat unohtaneet meidän menettämät ryhmän jäsenet. Sota muuttaa ihmista ja sitä alkaa ajattelemaan vaan elossa säilymistä. Menneitä muistellaan sodan jälkeen jos sinne asti edes kukaan selvitää.
ja lisää....
Kuide ja Munni löysivät partioreissullaan muutaman litran, jonkun säälittävän metsäkemistin tekemää ponua. Sitä en ymmärrä minkä takia joku jaksaa tehdä salassa näin sota-aikana ponua.
Tais muutama päivä painua unohdukseen, kun heräsin sellistä. Olin Kuiden ja Munnin sanojen mukaan avautunut ylemmilleni ja joutunut huostaan otetuksi. Jota en kyllä ihmettelen huononmaineeni tuntien.
Unsolved MysteriesPerjantai 21.07.2006 14:21
29.10.1942
Sukkaa ei ole vieläkään kuulunut, vaikka päivä alkaa taittumaan iltaan. Alan epäilemään, ettei Sukkaa nähdä enää ikinä. Olemme jo ihmetelleet miten se äijä on selvinnyt tänne asti.
30.10.1942
Sytytän sätkän ja lähden juttelemaan nuotion äärelle muitten ryhmäläisten kanssa. Oletamme, että Sukka makaa jossain tiellä snipun saaliina. Sinänsä säälittävää menettää hyvä snipu, mutta oli melkein oletettavissa koska näin tapahtuisi.
Katselen kiikarilla kuinka pari jänistä pomppii vastapäisellä rannalla pusikoissa. Kylläpäs tekisi mieli saada kunnon lihaa pitkästä aikaan.
31.10.1942
Vartio vuorossa jälleen. Pakko pistää lakkia syvemmälle päähän, ettei jäätyisi pystyyn. Vielä 3 tuntia vartiossa, ei tätä jaksa hullukaan. Illalla saimme vihdoinkin varustäydennyksen ja pari uutta nyyppää. Nuoria jannuja kummatkin, tuskin ovat edes kahta kuukautta olleet palveluksessa. Toivottavasti he saavat minun vartiovuoroni.
Palaan omalle paikalleni yläkertaan. Katselen kuinka tähdet tuikkivat pilvettömällä taivaalla. Nyt ei kaipaisi mitään muuta kuin tukevan vuoteen ja kamiinan. Vetäydyin takin sisään ja luultavimmin nukahdin heti.
1.11.1942
Olemme olleet tässä tuhotussa kylässä parisen viikkoa ja ei vieläkään mitään havaintoa vihollisesta. Emme uskalla enää lähettää tiedustelijoita kirkkoa pidemmälle. Toinen nyypistä on lähtenyt takaisin ammuttuaan itseensä jalkaan.
Katselen taas kuinka jänikset hyppivät vastapäisellä rannalla, en tohdi vieläkään ampua niitä. Jotenkin ne eivät sovi tähän tuhoutuneeseen maisemaan, jossa on kuoleman tuntua ilmassa. Viimeiset huhut mitkä olemme kuulleet rintamalta, kertovat sakujen olevan tulossa tänne päin. Herättelen toiveita, että he tulisivat nopeasti. Tämä odottelu alkaa jo rasittamaan ryhmämme hermoja.
Pientä kinaa vaihteeksi leirinuotiolla. Kapuan takaisin yläkertaan.
2.11.1942
Yön aikana taistelupari Ana & Hiitti olivat käyneet ampumassa muutaman jäniksen.
Ainakin saimme syötyä tänään tuoretta lihaa. Kiitin jumalaa, ettei tarvinnut koskea noihin armeijan kuivamuoniin.
3.11.1942
Heräsimme yöllä pommikoneitten moottorien äänen, jotka kuuluivat vaimeina mutta tarpeeksi häiritsevästi etelästä. Munster-kill pisti lisäksi toisen meidän nyypästä vartioon. En tiedä mitä se taasen ajatteli, mutta eipä tuosta meidän alikessun ajatuksista ottanut kukaan selkoa. Sääliksi vaan kävi sitä nyyppää. Joutua kesken unien lähteä vartioon.
4.12.1942
Taasen yksi turhauttava päivä takana.
Sukkaa ei ole vieläkään kuulunut, vaikka päivä alkaa taittumaan iltaan. Alan epäilemään, ettei Sukkaa nähdä enää ikinä. Olemme jo ihmetelleet miten se äijä on selvinnyt tänne asti.
30.10.1942
Sytytän sätkän ja lähden juttelemaan nuotion äärelle muitten ryhmäläisten kanssa. Oletamme, että Sukka makaa jossain tiellä snipun saaliina. Sinänsä säälittävää menettää hyvä snipu, mutta oli melkein oletettavissa koska näin tapahtuisi.
Katselen kiikarilla kuinka pari jänistä pomppii vastapäisellä rannalla pusikoissa. Kylläpäs tekisi mieli saada kunnon lihaa pitkästä aikaan.
31.10.1942
Vartio vuorossa jälleen. Pakko pistää lakkia syvemmälle päähän, ettei jäätyisi pystyyn. Vielä 3 tuntia vartiossa, ei tätä jaksa hullukaan. Illalla saimme vihdoinkin varustäydennyksen ja pari uutta nyyppää. Nuoria jannuja kummatkin, tuskin ovat edes kahta kuukautta olleet palveluksessa. Toivottavasti he saavat minun vartiovuoroni.
Palaan omalle paikalleni yläkertaan. Katselen kuinka tähdet tuikkivat pilvettömällä taivaalla. Nyt ei kaipaisi mitään muuta kuin tukevan vuoteen ja kamiinan. Vetäydyin takin sisään ja luultavimmin nukahdin heti.
1.11.1942
Olemme olleet tässä tuhotussa kylässä parisen viikkoa ja ei vieläkään mitään havaintoa vihollisesta. Emme uskalla enää lähettää tiedustelijoita kirkkoa pidemmälle. Toinen nyypistä on lähtenyt takaisin ammuttuaan itseensä jalkaan.
Katselen taas kuinka jänikset hyppivät vastapäisellä rannalla, en tohdi vieläkään ampua niitä. Jotenkin ne eivät sovi tähän tuhoutuneeseen maisemaan, jossa on kuoleman tuntua ilmassa. Viimeiset huhut mitkä olemme kuulleet rintamalta, kertovat sakujen olevan tulossa tänne päin. Herättelen toiveita, että he tulisivat nopeasti. Tämä odottelu alkaa jo rasittamaan ryhmämme hermoja.
Pientä kinaa vaihteeksi leirinuotiolla. Kapuan takaisin yläkertaan.
2.11.1942
Yön aikana taistelupari Ana & Hiitti olivat käyneet ampumassa muutaman jäniksen.
Ainakin saimme syötyä tänään tuoretta lihaa. Kiitin jumalaa, ettei tarvinnut koskea noihin armeijan kuivamuoniin.
3.11.1942
Heräsimme yöllä pommikoneitten moottorien äänen, jotka kuuluivat vaimeina mutta tarpeeksi häiritsevästi etelästä. Munster-kill pisti lisäksi toisen meidän nyypästä vartioon. En tiedä mitä se taasen ajatteli, mutta eipä tuosta meidän alikessun ajatuksista ottanut kukaan selkoa. Sääliksi vaan kävi sitä nyyppää. Joutua kesken unien lähteä vartioon.
4.12.1942
Taasen yksi turhauttava päivä takana.