IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »
Sakari Kuosmanen kysyy, että kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeeen, rakkautta, kaipuuta? No mullakin ois kysymys, että kuinka paljon mahtuu pieneen ihmiseen, meinaan viinaa?

Ihan rehellisesti, näin jälkeenpäin ajatellen, yläpään komentokeskuksessani taisi jäädä autopilotti päälle, sinä pimeänä ja myrskyisenä lopputalven iltana, kun varasin matkan Bulgariaan heti Juhannuksen jälkeen. Vähän turhan rankka ajankohta. Ehkä.

Bulgarian voi matkakohteena tiivistää näin: Heti hotellille päästyäni menin aulabaariin. Raskaan bussimatkan uuvuttama kehoni tarvitsi hiukan biopolttoainetta, joten ajattelin tilata yhden shotin tequilaa. Huusin vain: "tekilaa! tekilaa pöytään!" ja heilutin seteleitä kuin pesäpallon merkkilätkää. No Bartenderí ilmaisi hinnan olevan 5 levaa eli noin 2,5eugenia näin meidän pesoissa. Luulin Bulgaarian hintatason olevan halvempi, mutta hätä ei lue lakia ja suostuin kyseiseen kauppaan. Kyyppäri latasi suoraan, Ei yhtä, ei kahta, vaan viisi shottilasia ilmestyi eteeni täynnä kultaista nektaria. Silloin tajusin että nyt menee tämä viikko Turkaan pojalla ehkä pikkasen lujaa.

Monesti on kippoja, kuppoja ja kuuppoja kallisteltu, mutta nyt voin sanoa että ikinä ei kehoni ole huutanut leipää yhtä lujaa, kuin juutalainen Auswitzin ruokajonossa. No nyt on. Lentokone matkalla kotiin huomasin että kaikilla matkustajilla oli viikset? Ajattelin että henkilöt näyttävätkin vähän tutuilta. sitten tajusin Juha Kankkunenhan oli tullut vierailemaan ihan minun takiani reittilennolle Burgas - Helsinki. Lentomatkalla olinkin enemmän vessassa, kuin omalla paikallani.

Arto Paasilinna ajatteli varmaan ajaessaan Länsiväylää väärään suuntaan, että nyt on joku ehkä vähän pielessä. Mutta käänsikö Arto kelkkansa? En käännä minäkään, vaan perjantaina nokka kohti Yyteriä ja Rantasoccerin SM- karnevaaleja.

Post Scriptum: No ketä mä luulen kusettavani: Oikeasti olin viikon meidän kellarissa pelaamassa Gameboylla ja syömässä nauriksia. Alkoholiin olen koskenut viimeksi, kun putsasin pari haavaa kolme ja puoli viikkoa sitten. Solariumissa kävin paristi ihan juttujen uskottavuuden takia.


Himos vaikenee.Sunnuntai 21.06.2009 20:12

Juhannuksen ennuste:
Thomas vetää niin
jumalattomat perseet ja
herää aamulla oriveden
orituvan inva WC:Stä eikä
sil oo mitään käryy miten
se on sinne päässy mut sen
vieres makaa suttakin
rumempi 40w eukko perse
paljaana. Daniel hukkaa
kaikki ja pääsee jonkun
vitun helmien muijien
luksus mökkiin mut jää
silti ilman rakkauden
eliksiiriä. Meitsi saa
päähän 100 kiloselta
hevimieheltä ja itken
teltas.

by:make

Pekka Pouta ennusti jussin sään ihan päin vittua. Make on kuitenkin on ennustus hommissa etevämpi kuin Pekka. Maken Stätsit on vähän niinku tuu out of trii.. eli 2/3.

Kyllä! Nykäsen sanoin: Ehkä otin, ehkä e...... eiku vittu ketä mä kusetan. Harder, Faster ja loppujen lopuks ihan out of control. En kuitenkaan hukannut mitään esineellistä kuten lompakkoa, puhelinta, kameraa etc. Ensimmäisenä päivänä hukkasin sieluni, mutta löysin sen loppujen lopuks, kun näin livenä Popedan - Tahdotko mut tosiaan. Ja en missannus Scooterin keikkaa kuten niin monessa painajais unessani, koska muuten en kirjoittasi tätä typerää paskaa tänne, vaan olisin järjestänyt itselleni treffit täys-perävaunu rekan kanssa.

Ja Kyllä! Makehan sai spadduun ja dunkkuun yllätys yllätys yli sata kiloiselta arjalaiselta, joka kaiken lisäksi oli paikallinen järjestyksenvalvoja. Myös laittomia uhkauksia esiteltiin puolin sun toisin.

Mutta Daniel ei päässyt lähellekkään viekkaaman sukupuolen mökkejä, taikka muitakaan fasiliteettejä. Mutta kuten eräässä urheilu aiheisessa elokuvaassa asia hyvin ilmaistaan: Voittaminen ei ole sitä, ettei epäonnisu koskaan, vaan sitä että, jos kerta toisensa jälkeen makaa pylly paljaan nokkospuskassa ja koneet hajoo ja lunta sataa Las Palmasissa. Nousee aina tuhkista kuin Feeniks lintu ja jaksaa pitää sitä toivon liekkiä yllä. Never give up! Never surrender!

Aikuisten oikeesti, onneks juhannus on vain kerran vuodessa. Tällaiset hetket pistää tajuamaan että koko vitun universumin ja sen takana olevan höpöhöpö daadaa maailman paras paikka, on oma sänky.


Jos esität imationary kysymyksen itsellesi: "Onko elämä helppoo?" Niin yleensä niissä pääkopan pikkupikku luolissa kaikuu "Ei oo, VITTU! Ei todellakaan"

Elämässä ku ei oikeen taho riittää se mitä sulla on. Tai mihin susta on. Sun täytyy takoa massia ku Tysoni Mike takoo säkkiä, olla komee ku Pitin Brade, Pitää olla karski sälli, mutta samalla vastata mielellään ja avoimesti vittumaisiin kysymyksiin kuten "miltä susta tuntuu?"... Et cetera, et cetera. No paskaaks tässä. Tästä päästäänkin näkymätöntä ja olematonta aasinsiltaa ite aiheeseen mistä piti blastata alunperin.

Tosiaan, jos joku tietää tän Urianh Heepin biisin Easy livin, joka myös jonkun nimeltämainitsemattoman pankin/vakuutusyhtiön mainoksissa aina soi. Yhdistät sen biisin Kanadan "ylpeyden" Brian Adamsin Kesä kuusysi biisin kanssa ...Those were the best days of my life.. U know? Niin alat päästä jyvälle siitä kuinka helppoo se voi olla.. Siis tää elämä.

Aina siitä lähtien kun pääsin kaatelemaan huoltoasemien pihalla gasoa käsilleni ja siinä sivussa mopon tankkiin, oon aina ollu kesät duunissa ja loppuvuoden lusinu (no lusinu ja lusinu, kouluhan on vähän niiku en dans på rosor, jos näin jälkeenpäin kelaa) Vähän niinkun koditon puistokemisti ei mieti seuraavan yön yöpaikkaa vaan seuraavaa eurokossua, en minäkään jaksa enää vaivata säälittäväksi huvennutta aivokapasiteettiani miettiessäni, mitä pitäis muka tehä ja mihin pitäis muka ittensä taas repiä. Holla at ya boy siis!

Kuukauden päästä, minulla melkein fyysisesti miehen mittoihin päässellä nuorella pojalla, alkaa siis valtion järjestämät pikku humpat. 6, 9, 12 siinä on valtion lottorivi meille armeijaan meneville. Omia lisänumeroitani en vielä tiedä, mutta tödennäköisyyden ovat luvulla 12, mutta joskus menee Against the odds sanoo Phil Collins.

Äsken juuri kanki kovana keulin pari riviä ylempänä kuinka "Meikä poika ei mieti huomista ja elää hetkessä, Carpe diem, U got one life - live it! jne.." Se oli oikeastaan pieni valheen poikanen.
Vaikka oravanpyörästä olen hetkeksi nyt päässyt livohkaan ja elämässäni on nyt stressiä yhtäpaljon kuin meidän entinen matematiikan opettaja osasi tunte myötätuntoa. Nii nyt on pikkasen vajaat 139 tuntia! (ei nyt sillain että olisin laskenut tai mitään) siihen kun amispopituksen Uuno Turhapuro, Uunohan on siis numero yksi! Scoooter nouseen stagelle! Itse en ammattikoulua kylläkään käynyt, mutta entä sitten. Ja teille rahvaille "paremman" musiikin kuunteljoille HV eli hyvää vappua vaan, Mun puolesta saatte kuunnella Anna Puuta, just niin paljon että veret valuu korvista ja vedet silmistä.

Tommy Taberman on sanonut että viimeiseksi sanaksi suudelma on paras, se ei ehkä päde tähän tilanteeseen ja muutenkin se on interaktiivisesti melkein sula mahdottomuus. Niin annetaan viimeinen sana KISS:lle:"I wanna rock and roll all night, and party every day!" Ja niin mä aattelin myös tehdä. Oot sä messissä?



Jari Litmanen vielä yks ehjä kausi! no ei riittäny tällä kertaa
> pakotettiin juomaan.
Huomenna Artun synttärit Kouhian mökillä
> Hit the booze.
12. - 13.6 Destination unknown muttei Calabria kuitenkaan eli päissään ku häissään
SUNNARIT eli Sunny day sataoi tai paistoi.
15.- 17. Riippuen säistä ja niistä häistä selvillä vesillä tai sitten aallokossa(alkossa)
18. - 21. Strap your helmet and get cover, Himos Festivals ja How much is the fucking fish! Scooter, Yö, Popeda, Koskenkorva, mieletön fiilis ja parhaat frendit.
23. - 30. 6. Sunny vitun Beach. Cuba libree ja vodkaa pöytään!
3. - 5. 7 Yyterin beach futiksessa HC Varmaanaista tai Adoniksen neste tasapainon ylläpitäjänä ja normaalisoijana.

I rest my case toivottavsti sullakin on hyvä alku kesä! Muistakaa kuitenkin että nousua seuraa aina lasku! Lasku tulee joskus rahana,joskus olona, joskus molempina. Ja lasku tulee myös perässä vaikkei muista mistä. Piis, lovee ja Anteeks!
« Uudemmat - Vanhemmat »