Lumen alla on vaikea hengittää
Sitä sataa päälleni aina vain lisää ja lisää
Tänne jonnekin hankeen, mihin kadotin itseni?
Mistä lumi tulee, kun en edes pilviä taivaalla näe?
Tämä kaikki sekamelska ympärillä imee minua sisäänsä
Joka päivä kutistun ja kutistun
Pieni pala pois päivittäin
Mikä sen tekee?
Päiväni ovat täynnä
En löydä niiden takaa muuta kuin kiireisiä ovenpamauksia
Elämästä en enää tiedä
Kaikki on hyvin mutta kuitenkin pilalla
Kaikki on selvää mutta kuitenkin hukassa
Kaikki on normaalia mutta kuitenki erilaista
Elämä on takanani valuva varjo
Hiippailija siellä jossakin
Missä, sitä tiedä en
Kaiken tämän alta en löydä edes omaa päätäni
Kysyn tänään taas: kuka olen, miksi ja missä?
Hukun kyyneliini kuiskaten:
Elämäni suurin arvoitus olen minä itse
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 24.07.
- Laula sydämestä 26.06.
- Satumaailmaa 25.04.
- Lumi Lika Kohtaa 24.02.
- Rajoitetusti vapaa (Tän kirjotin monta kuu... 24.02.
- Peiliviidakko 24.02.
- Valo kivisateen keskellä ("Minä olen... 24.02.
- Virtausilmiö 24.02.
- Lapsuuden jäljet (Tässä teille Freud ju... 24.02.
- Hiljaisuus puhuu ja puhuttaa 24.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (56)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (18)
- ▶ tammikuu 2008 (35)
- ▶ 2007 (74)