Mihin katosi
naurattajamme?
Miksi lähdit niin aikaisin
luotamme
Sinä, jota rakastimme
Mihin katosi tähtemme
Mihin katosi
auringonpaisteemme
Saanan Luojan käsiin nyt
jätämme
Sinut, jota ikävöimme
Sydämesi ei kestänyt
Miten omanikaan tätä enää
kestää
Oi Jumala jospa saisin
Jospa, Jumala, jospa saisin
Kantaa Saanaa sydämesäni
Jospa herättäisit eloon
sen ilon,
jota Saana meihin loi
Mihinkään ei kadonnut
Muutti pois vain
maailmastamme
Saanhan Saanan kerran
vielä kohdata
Siellä minne sieluni
kulkee
Mihinkään ei katoa
Ei sielu tuo arkkuun putoa
Saanhan Saanan vielä
kerran tavata
Kun lähden itse pois
täältä
(Viimeinen säkeistö löytyy 11.12.2007)
Saana lähti pois lähes 19-vuotta eläneenä. Huom: eläneenä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jokainen meistä voi oppii oikeeta asennetta Saanalta: Kuoleman varjon alla Saana osas olla ilonen, positiivinen ja optimistinen! Se tiesi, että ei koskaan tiedä millon tulee loppu, koska sen sydän oli reistaillu alusta lähtien. Silti sillä oli uskomattoman upee elämänasenne! Vaikka Saanan sydän ei enää kestäny, niin se sydän jää kuitenki asumaan mun sydämeen. Sillai kuvainnollisesti. Se sydän on toisaalta kevyt kantaa, koska siitä on niin keveitä, pilvien yläpuolella leijailevia muistoja, mutta samaan aikaan raskas- Saana oli rakas. Kaipuu jää.