IRC-Galleria

punkki

punkki

Antaisin mitä vaan jos joku korjaisi, saisi minut tuntemaan. Vaan mistään löydä en, sitä joka aluksi teki sydämen.

Selaa blogimerkintöjä

Se ilta.Torstai 17.05.2012 08:19

Katsoin kuvaasi taas
Silmiisi, vihreisiin
Pitkään, haikeasti
Aika pysähtyi, muu hävisi
Muistatko sinäkin, sen illan syksyisen
Sinä, minä, tähtitaivas
Ilta hämärä, takkisi, tupakan tuoksuinen
Kätesi, ympärilläni, etten palelisi
Suudelma täydellinen
Se meidän, ensimmäinen
Hellä, salaisuus yhteinen
.
Ja nyt kun katson taakseni
Olet muualla, ilman minua
Aivan liian kaukana
Aikaa kelaisin, alusta tarinan tän alottaisin
Saanhan, saanhan illan tuon takaisin?
Silloin sydämeni varastit, vangitsit
.
Kuinka voit vain unohtaa
Heittää, hukata, maahan pudottaa
Paeta, kadottaa, silmäsi ummistaa
Lähteä pois, sanomatta
Sydämeni mukanasi
Katkaise jo kahleeni
.
Ei tätä ikävää voi ymmärtää
Ei sanoiksi pukea
Ei kuvaksi tallettaa
Ei kukaan, koskaan
En edes itsekään
Mitä ihmettä sinussa näen niin?
Niin suurta, kiehtovaa
Ettei ole muuta maailmaa
Ei, en vain tajua
.
Yritin olla sulle hyvä, paras kaikista
Lämmin, sua aina kuunnella
Tukea, kyyneleesi kuivata
Sadepilvet karkoittaa
Hymyn kasvoillesi tavoittaa
Palauttaa valon
Silmiisi loisteen tuon, auringon
Yhä uudelleen, aina kun huomasin sen sammuneen
Yritin niin, yritin todella
Kai liikaakin
.
En aavistanut, kuinka huomaamatta
Suhun todella rakastun
Rakastuin, satutit
Taas muistan illan sen
Viileän, syksyisen
Vaikka haluaisin, unohtaa
Sulle sanoa, hyvää matkaa
.
Sanat vain hukkuvat tuuleen
Ja jään edelleen, odottamaan
Lämpöäsi kaipaamaan
Uutta aurinkoa nousevaa
Tummien pilvien takaa
Olet paljon minulle velkaa
Tukea, turvaa
Missä olet nyt, kun sitä tarvitsen
Sinua, vain sinua
Enemmän kuin koskaan ennen
Enemmän kuin kukaan, koskaan ennen


~ punkki

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.