IRC-Galleria

Pikku-lauantai tänään, tässä sitä ollaan hörpitty kahvia töissä ja pistetty jo aamutuimaan konetta kondikseen :D. Pari päivää ollaan nyt oltu ikävää potemassa murun kanssa, molemmilla töitä ja itselläkin pidettävä kiinni "velvollisuuksista" pelailla pelejä :lol:. Eilen oli muuten ihan ok päivä mutta oli peruttava terapia aika kun oli fyysisesti todella väsynyt olo ja tuntu että olisin ollut tulossa kipeeksi. Noh kotia kun pääsin niin nukuinkin sitten 3 tuntia putkeen :P. Tänään on ollut parempi fiilis fyysisesti.

Tuli viesti yhdeltä bändiltä joka olisi edelleen kiinnostunut että tulisin soittelemaan ja okei kyllähän se kiinnostaa mutta kun heillä on keikkaa jo loka-marraskuussa niin vähän jänskättää ja kun siitä on vuosi kun viimeksi oon soitellut mitään niin vähän "iik" -fiilis päällä kun ei tiiä osaako vielä soittaa. Vähän kahden vaiheilla sitä on kun sitä niin haluis taas soitella rumpuja mutta sitten se että osaako vielä mitään :P. Kyllä mä varmaan otan heihin ainakin yhteyttä ja kysyn milloin heillä olisi seuraavat bänditreenit.

Muuten on masennus pysynyt aika hyvin pois, milloin nyt vähän yrittänyt tuoda epäilyjä itseeni ja nakertaa hyvääoloa mutta en ole antanut sille valtaa. Ihmettelen että miten sitä elämä voi yhtäkkiä muuttua ihan päinvastaiseksi mitä se on ollut....ensin kaikki romahtaa elämästä, tapahtuu kauheita asioita ja tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä ja sitten vaan tulee ihminen vastaan ja tuo sellaista iloa elämään että sitä on vaikea sanoin kuvailla. Ja kaiken lisäksi sellainen ihminen joka kuuntelee ja on lähellä kun tarvitsee :smt054

Huomannut sen kun nyt murun kanssa olen ollut ja katsonut mennyttä vuotta niin tullut mietittyä että se joka olin, rikottu, elämänhalun menettänyt, syvästi masentunut oli kuin doctor heckyl & hyde, tutkaillut itseäni miten käyttäydyin tietyissä tilanteissa, miten jotkut tilanteet ei olisi saanut tapahtua. Kyllähän sitä kun mietin että se oikea minä kuoli silloin kun ero tuli ja nyt muru on herättänyt minut taas henkiin. Äitikin sanoi että on niin ihana nähdä kun se "vanha" Tuomas on tullut takaisin. En haluaisi taas kadottaa itseäni ja tulla hydeksi jälleen koska olen "hyden" ansiosta tullut loukatuksi ja olen loukannut.

Mutta nyt haluan keskittyä muruun ja että teemme toisemme onnellisiksi ja toivon että nyt kommunikaatio pysyisi avoimena ettei asioita lakastaisi maton alle muhimaan vaan keskusteltaisiin asiat läpi vaikka olisivatkin kipeitä ja inhottavia.