IRC-Galleria

"Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta."

Okeih

Noh minulla on päällä boxerit, t-paita, sukat.

Ikiroutainen, Sister_May, herr_doktor,Johna-, öö ei nyt tule mieleen prkl

Niinhän se menee kun tulee ajateltua entistä suhdetta niin se masennus pääsee päälle ja tolkuttamaan itselle jatkuvalla syötöllä minkälainen epäonnistuja olen, miten en pysty pitämään kenestä joihin rakastun kiinni, kaikki jättää ja tulen olemaan yksin. No hyvä kuitenkin että olo kesti edes 4 päivää hyvänä, on sekin jotain kait. Nyt vaan haluisin vaan nukkua ja nukkua ja olla poissa maailmalta ja antaa demonieni raiskata mieltäni sitten unissani. Töissä kuitenkin olen mutta mitään en saa aikaseksi, tuijotan näyttöä, itkettää ja ahdistaa...mä haluun pois, mä haluan helpotusta tähän kipuun, mielessä käy jatkuvasti miksi mun on kestettävä tätä? miksi mun on jatkettava eteenpäin? Olenko minä ainoastaan sen takia että voin olla muille ovimatto?

Ilta on hämärtynyt jo melko pitkälle ja aika koomaamista tää on ollut vaikka tyytyväisenä voin olla että nyt on muutaman päivän ollut ilman alkoholia , muuten tää päivä on ollut vaan koneella olemista ja pelaamista. Näissä alkoholittomissa illoissa on ikävä asia kun sitä miettii asioita ja yllätys yllätys exä on mielessä, ei niinkään että ahdistaisi, enemmänkin niin että on vähän surullinen olo kun alitajunta/aivot mikälie tuppaa tuomaan mieleen niitä hyviä asioita joita koin exän kanssa. Ja niitä oli paljon. Mietin mikä ihme siinä on, että olen rakastunut naisiin jotka eivät ole olleet ollenkaan minua varten?

Kaipaan sitä syvällisyyttä jota suhteissani jossain välissä jopa oli, pystyin olemaan oma itseni, pystyin purkamaan omaa pahaoloa eikä minun tarvinnut olla aina se vahva joka piti toisen mielialaa korkealla ja yritin kaikkeni että toiselle tulisi hyväolo. Kaipaan myös niitä ihania iltoja kun vietimme romanttisia iltoja exän kanssa ja pystyimme juttelemaan erilaisista asioista, mä olen kaivannut sitä kun pystyin sanomaan suoraan sydämmestä "minä rakastan sinua" tai "i love you" ja tuntea sitä ylpeyttä että minulla on rakastava puoliso. Mutta kaipailut ei tuo mitään takaisin, ne on kaikki kuollut ja kuopattu, puoli vuotta tulee täyteen ja vaikka elossa olenkin niin tuntuu etten ole elänyt ollenkaan, olen ollut puolikoomassa...kivut on pitänyt minua osittain "hereillä".

Yritän taistella masennustani vastaan mutta tiedän että olen häviämässä tätä taistelua, kun ei ole onnellinen elämään niin ei oikein ole voimia kamppailemaan niin ylivoimaista vihollista vastaan...

Muutamat päivät on menny ihan hyvin tässä, mieliala ei ole ollut hirveän alhaalla ainut mikä tietysti vaikuttaa niin väsymys tuo masennusta enemmän pintaan ja aamuisin se näyttää olevan pahimmillaan aina, siitä kuitenkin olen ollut tyytyväinen itseeni että vaikka haluaisin aamuisin vaan jäädä nukkumaan ja olla poissa maailmalta niin pomppaan ylös sängystä aina ja lähden töihin siksi herätykseni onkin tyyliin niin, että kello soi, pomppaan sängystä, laitan vaatteet päälle, vedän After Eight suklaanapin, Efexorin naamaan ja sitten ulos. Tuolla tavalla on oltava "liikkeessä" niin pääsen lähtemään töihin.

18 päivä tätä kuuta tulee täyteen puoli vuotta mun erosta ja hengissä vieläkin olen vaikka hyvin, HYVIN vaikeaa tämä on ollut ja kaiken lisäksi ilman terapiaa olen ollut, mistä tulikin mieleen että pitäisi soittaa sinne saamarin terveyskeskukseen ja varata lääkäriltä aika. Noh onhan sitä ryvetty tässä pska:ssa jo melko paljon niin nyt toivon että jotain hyvää kaipaisin elämääni, rakastuminen voisi tehdä poikaa

MELANKOOLIKKO

Melankolikon luonteessa voimakkainta on tunne, ja kaikki se, mikä tulee ulkopuolelta, vetoaa erityisesti tunne-elämään, ennen kaikkea se, mikä tavalla tai toisella liittyy häneen itseensä. Koska hän on raskasmielinen ja synkkä, hän päästää sieluunsa erityisesti kiusallisilta ja tuskallisilta tuntuvia vaikutteita. Näitä asioita hän pohtii perusteellisesti, suorastaan hautoo ja säilyttää ne haikeina muistoina.

-Melankolikon voima-

Melankolikon voima on rikkaassa tunne-elämässä. Hänen sielunelämänsä on syvää ja hienovireistä. Hän paneutuu asioihin. Moni suuri taiteilija, ajattelija tai tiedemies on juuri melankolikko; hän syventyy asioihin omalla persoonallisuudellaan, ja lopputuloksena on omaperäinen luomus, joka voi hätkähdyttää maailmaa. Mutta idean saattaminen maailmaan onkin hänelle lähes ylitsepääsemätön este; idean toteuttamiseen tarvitaan muita ihmisiä ja temperamentteja.

-Rajoittaminen-

Melankolikolla on kyky vetää itselleen rajoja. Hän on ystävyydessään myös uskollinen. Ystävyydessään hän on liikuttava, ja kuka hänen ärtymyksestään ja ylimielisyydestään huolimatta jaksaa olla hänen lähellään, saa todella luotettavan ystävän. Lupauksen pettäminen kiusaa häntä kauan, ehkä koko elämänsä ajan.

Melankolikko on tunnollinen raha-asioissa, kodinhoidossa ja pukeutumisessaan; hän on siis kaikessa järjestyksen ihminen. Melankolikkon on itsekeskeinen enemmän kuin kukaan muu. Hän tarkkailee itseänsä melkein sairalloiseen mielentilaan asti. Hän ei tarkkaile vain psyykkisiä vaan myös fyysistä tilaansa; häntä kiinnostaa erityisesti kaikki mikä koskee häntä itseään. Hän aivan kuin kuorii sipulia, kunnes jäljelle ei jää mitään muuta kuin tuo itsetarkkailu.

Melankolikko loukkaantuu herkästi ja tulkitsee sanat ja teot itseään vastaan kohdistetuiksi. Tämänlaatuinen epäluuloisuus voi johtaa vaikkapa vainoharhoihin.

Pessimistisenä hän etsii aina kaikesta esille negatiivisen puolen. Melankolinen ihminen on passiivinen, koska kaikki energia kuluu itsetarkkailuun, ja näin hänestä saatta tulla epäkäytännöllinen. Arkielämä kaikkine yksityiskohtineen on vaikeaa.

---Noin 90 % tämä kuvastaa minua---

Ääh, pitihän se arvata että jossain vaiheessa iskee taas romahdus ja nyt se sitten iski , kauhea masennus ja suru päällä, sitä se on kun on ennestään sairas ja pistänyt kaikkensa peliin 3 ja puolen vuoden suhteelle ja rakastanut toista varauksetta, ikävä exään on jälleen iso . Tiedän sen että en ole valmis rakastamaan varsinkaan näin vähään aikaan kun erostakin on, kaikki haavat on vielä avoinna. Oikeasti jos näkisin exäni niin mä varmaan vaan purskahtaisin itkuun vaan. Mun on oltava rehellinen itselleni: Minä edelleen rakastan exääni hyvin paljon. En tiedä miten kauan kestää ennenkuin kykenen tai pystyn rakastumaan toiseen. Vaikka kaiken kaikkiaan on itsellä mennyt mukavasti mutta minkäs teet kun eroprosessi on vielä pahasti kesken?

Kun heräsin olisin vaan halunut jäädä nukkumaan ja olla ollenkaan heräämättä. Liikää kysymyksiä erosta edelleen mielessä, mikä oli se oikea syy eroon? mistä hän suuttui niin paljon että piti laittaa muuttopaperit menemään? rakastiko hän minua edes? minkälainen minun olisi pitänyt olla?

Tuskaa tämä prosessi on ja en tiedä miten pitkään se jatkuu...

No niin iltapa se hämärtyy ja koneen äärellä sitä vaan olen , no joo pitääpä tässä nyt laittaa mitä silmiin pistää eniten, elikkäs: Kihlasormus joka on tuossa lähellä, exän taulu, exän jonkun frendin tekemät puuveistokset seinällä, hitto täällähän on kuin aika pysähtynyt :P.

Miettinyt paljon miten ihmeessä sitä muka on vahva? Siis oikeesti mä mietin exää melkein jatkuvalla syötöllä sen kasvot on palanut mun alitajuntaan ja tuntuu etten saa rauhaa hänestä. Noh ehkä minä näytän sitten vahvalta kun yleensähän minä olen melko hilpeältä vaikuttava vaikka miten pahalta tuntuisi, sitä kun on tottunut 23-vuotta pitämään tällaista maskia päällä kaikki pahaolo on siellä sisällä muhimassa, välillä vaan ei pysty pitämään maskia päällä ja sitä romahtaa. Äiti kovasti huolissaan minusta ja en ihmettele koska hän tietää minun sisimpäni miltä musta oikeasti tuntuu ja varmasti tekee hänelle kipeää nähdä nuorimmainen näin huonossa kunnossa.

Sitten olen melko kateellinen veljelleni kun hän voitti 3000€ jossain arvonnassa ja häntä jopa haastateltiin mtv3 + kanavalla ja ensi kuussa lähtevät vaimonsa kanssa thaimaahan, hyvä hänelle mutta tuntuu että itsellä ei koskaan onni potki, ainoastaa pska potkii päähän niinkuin aina.

Paljon miettinyt miten on miehiä jotka eivät oikeasti rakasta, kunnoita tai ole oman puolisonsa tukena ja he yleensä sitten ovat parisuhteissa ja sitten kun mietin mitä itse tein parisuhteen eteen: olin tukena, rakastin pyytteettömästi, olin tukena niin mitä sekin on tuonut minulle? särkyneen sydämmen joka on kerta toisensa jälkeen tuhottu, murskattu, murjottu ja tässä sitä ollaan muistojen valtaamassa kämpässä yrittää elää eteenpäin ja kun sitä haluaisi vaan luovuttaa totaalisesti, elämä ei ole tuonut itselle mitään hyvää...

Eilen tuli taas juotua töitten jälkeen, juomisen piti alunperin olla sellaista sosiaalista juomista mutta se sitten meni vähän pitemmälle, pakko saada vähennettyä sitä koska ei yksinkertaisesti ole rahaa siihen ja kun pitää ostaa ruokaakin. Mitä muuta sitä oikein tekee kun on niin surullinen, ahdistunut, masentunut ja välinpitämätön elämäänsä? No mut joo kaippa minulle on ns. kortit jaettu ja todella surkeat sellaiset .

Huomaan miten olotila vaan menee ikävämmäksi, surkeammaksi ja masentuneemmaksi mitä lähemmäs joulu tulee, katson itseäni ja näen kaikki vaatteet mitä mulla on niin exä on valinnut minulle kun seurustelimme ja helv*tti nekin tuovat muistoja mieleen, hitto en voi heittää näitäkään pois koska muuten mulla ei olisi MITÄÄN vaatteita. Hitto katoin mä mihin tahansa niin muisto exästä tulee mieleen, pitäisi oikeasti päästä jonnekkin ulkomaille niin ei tulisi mitään muistoja exästä. Olen ns. vankina täällä muistoilleni.

Mä tiedän sen etten mä pysty nauttimaan joulusta oikein mitenkään oli sitten miten lapsia iloitsemassa koska jos jo näin tiistaina rupeaa muistot jylläämään kunnolla niin ne varmaankin musertaa minut lauantaina

Mietin tässä miten paljon minulle on tullut tälläsiä "salama kirkkaalta taivaalta" asioita: Ensimmäisessä "kunnon" parisuhteessa exä lähetti tekstiviestin jossa sanoi jättävänsä minut (tämä tapahtui keskellä työpäivää), seuraavaksi sitten minulle sanottiin vaan suoraan että mun työsuhdetta ei jatketa (jolloin jäin työttömäksi kahdeksi vuodeksi) ja sitten elämäni suurin rakkaus sanoo minulle että on muuttamassa pois lauantaina (tämä tapahtui keskiviikkona). Että kyllä sitä pas*aa on joutunut kestämään melko paljon ja nämä on tapahtunut tämän 4 ja puolen vuoden aikana kaikki plus siihen vielä mun lapsuuden haavat, epäoikeudenmukaisuudet sunmuut.

Mun on suoraan sanottava, että mä olen väsynyt, mä en haluis jatkaa enään mutta kuitenkin on, mä mietin vaan miksi ihmeessä? miksi minun pitää jatkaa? miksi minun on kestettävä tälläistä paskaa? miksi minulla ei ole oikeus olla iloinen, terve ja onnellinen?

No niin ja paska olo senkuin jatkuu :P. Eilinen baarissa käynti oli suurimmaksi osaksi mukavaa mutta sitten iski kauhea näkymättömyys fiilis ja alemmuuskompleksi päälle, tuntui että olen ainut ihminen tanssimassa ja mietin mitä helvettiä mä teen siellä? Tietyt biisit toi exän mieleen ja kaikki ne muistot miten me tanssittiin ja pidettiin hauskaa, tuli aika paska fiilis ja näin se sitten jatkuu....huomenna onneksi on töitä niin ei tarvitse olla neljän seinän sisällä kärsimässä.

Huhhei miten rankkaa tää elämä on.

Jaa-a erittäin hyvä otsikko :P, siis ei voi tuntua näin perseeltä oikeesti, siis tässä nyt kännään ja kohta puolin siirryn pitkästä aikaan baarin puolelle mutta toisaalta mitän vitun välii sillä on kun elämä on yhtä paskaa? Live short and flunder i think.

No joo kylläpä tämä elämä tyhjältä tuntuu ei mitään järkevää tekemistä kun ryyppäämistä melkeinpä. Sitä yrittää löytää jotain järkevää elämälleen mutta eipä sellaista ole löytynyt.

No mut joo tällainen kännimerkintä tällä kertaa jota kuitenkin kadun huomenna kuten kadun koko helvetin elämää :P