IRC-Galleria

Tänä aamuna heräsi mukavasti ainon vierestä. Katsoin kelloa se näytti olevan 6:25 olin laittanut kännykkäni kellon herättämään klo 8:00 jotta ehtisin lääkäriin. Ihmettelin suuresti aikaista heräämisajankohtaani, sitten se iski, Ahdistus. Paniikki. Aloin ajatella tulevaa lääkärissä käyntiäni ja sitä kuinka minusta otetaan verta. Voin rehellisesti sanoa että olin vähällä alkaa itkeä pelosta jo silkasta ajatuksesta. Ahdistukseltani en tahtonut saada unta joten koetin ajatella rauhallisia ja mukavia asioita samalla kun vakuuttelin itselleni kuinka turhaa ja typerää pelkoni oli. Jossai vaiheessa sitten nukahdin. Muistan unistani vain sen että ne olivat kovin rauhattomia ja ahdistavia. Kello soi kahdeksalta heräsin ja nousin ylös, oloni ei ollut laisinkaan levännyt saatika tyyni saatika rauhallinen. Juuri nyt kello on 08:20 kahvi on valmista ja minä istun tässä ainon koneella. Minua ahdistaa ja pelottaa edelleen aivan suunnattomasti. Pelkään että jänistän enkä mene koko lääkäriin.

klo: 08:53
Minusta tuntuu että oksennan kohta

Se ei ole vielä ohitse. Kävin lääkärissä, siellä ei pistetty minua. Minua tutkittiin, koputeltiin hassulla pienellä vasaralla ja silmäni koetettiin valaista hengiltä. Toimin moiteettomasti lääkärin mukaan. Sain lähetteen laboratorioon tälle viikolle suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä että joskus vielä tällä viikolla minun on mentävä heti aamusta pistettäväksi. Ottavat verta minun kyynärvarrestani, kamalaa! Kuinka ne kuvittelevat minun uskaltavan mennä aamulla sinne tietoisena siitä että minua tullaan pistämään. Olen kauhuissani, aivan kertakaikkisen kauhuissani. Miksi minun pitää olla tällainen lälläri mammanpoika!! Inhottaa olla tällainen.