IRC-Galleria

katu tyhjänä, mitta täynnä
kotoa mä lähdin, löin oven kiinni
syyttäviä sanoja, koitin niellä
silti ne palasivat ajatuksiini
sitten näin sen kuolleen linnun
kämmenille nostin ja kadulta vein pois
siinä vaistosin lämmön tunnun
ihan niin kuin vielä se elää voinut ois
tähdet silloin lähemmäksi laskeutui
yössä huusi hiljaisuus


tänä yönä taivaaseen
toinen meistä pakenee
toinen jää tänne taisteleen

tänä yönä taivaaseen
kuka portit aukaisee?
kuka uskoo rakkauteen?


tää on tuulinen, kylmä paikka
rumia on ikkunat kerrostalojen
mutta nauloja satais vaikka
eteenpäin mä jatkan tiesin silloin sen
laskin maahan, sen kuolleen linnun
kaivoin sille kuopan ruusupensaikkoon
tein hiekasta pienen kummun
kävelin pois ja täällä vielä oon
tähdet silloin lähemmäksi laskeutui
yössä huusi hiljaisuus



kadut kaikuu
valot vilkkuu keltaistaan
pitkät portaat kävelen
kylmä aamu viiltää taivaan puukollaan
enää mitään pelkää en

" Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät

Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me
hymyillään kun kohdataan...""

....


Sit ku tää on ohi istun alas,
Sillon se pallo viimestää tippuu jalast,
en enää mieti taakkaa en masennuksia,
Syvinpää vaan tyytyväinen hymy.
Sentää yritin! Katon elämääni sit ku tää on ohi...
En kelaa enää mitään paljon oli masennusta paljon mitään...


....