IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

raudantakoja

raudantakoja

lunta tulvillaan...
On jo pitkä aika uskomattomista uutisista: tänä päivänä tulee kuluneeksi 28 vuotta aikamme suurimman pop-ikonin, Beatles-yhtyeen kiistellyn keulahahmon John Lennonin kuolemasta. Tämä tuhansien kasvojen mies ja räväkkä kulttuuripersoona kosketti aikoinaan miljoonia ihmisiä kauniine ajatuksineen ja vallankumouksellisine mielipiteineen, sekä jätti meille kaikille suunnattoman arvokkaan kulttuuriperinnön, joka on paljon muutakin kuin rock-levyjä ja promokuvia: Lennon oli kuin moderni jumala, jonka sanat riisuivat ikoneilta sädekehät ja saivat ihmiset miettimään lopultakin hyvin perimmäisiä kysymyksiä elämästä tässä ja nyt. On sanomattakin selvää, ettei tällainen persoona voi miellyttää kaikkia.

Lennon oli eläessään kiistelty hahmo. Taitava muusikko ja elämänhaluinen rock-tähti. Likainen hippi ja vaarallinen kommunisti. Hyökkäystä kaihtamaton aktivisti ja rauhaa rakastava utopisti. Ja kieltämättä myös hämmentävän outo ja itserakas boheemi taiteilija, joka ihailtavalla kyynisyydellään ravisutti kuuntelijoidensa ajatusmaailmaa kylväen näihin takuulla aina jotain uutta ja kaunistakin. Lennonin persoona kiehtookin juuri moninaisuudessaan: miten näin käsittämättömän häikäilemätön, anarkistinen velmuileva brittipoika saattoi todella tuottaa levy toisensa perään täynnä suunnatonta neroutta, hienoja ajatuksia ja kertoa muutamalla sanalla enemmän kuin monet filosofit pitkissä teeseissään?

Ei pidä kenenkään epäilemän, etteikö Lennonilla olisi ollut karismaa ja lahjakkuutta persoonassaan, joka mahdollisti hänen nousunsa. Hän oli Beatles -yhtyeen kokeileva tekijä, joka lopulta teki huippusuositusta yhtyeestä yhden populäärimusiikin suurista uranuurtajista luotsaten bändiään aina perinteistä kitararockista sisäavaruuden kummalliseen kabaree-performansseihin. Lennon uskalsi kokeilla, kyseenalaistaa vanhat käsitykset ja ravistella aikansa arvomaailmaa ajan henkeen kuuluvalla tavalla. Kun suosio oli korkeimmillaan, Lennon lensi ulos kelkasta ja lähti omille teilleen, uusille ja tärkeille asioilleen 1960-luvun tulenarassa maailmassa. Kun ilmassa oli vallankumouksen henkeä, Lennon oli ensimmäisenä jonossa.

Itse muistan John Lennonin nimen omaan yhtenä aikamme hienoimmista ajattelijoista. Lennonilla oli selvä käsitys siitä, että yhteiskunta on mätä ja siinä elävä ihminen on unohtanut, mikä lopultakin on elämässä tärkeää. Hän suhtautui kyynisesti sääntöihin, normeihin ja traditioihin, osoittaen ne sutkauksiltaan luonteeltaan täysin naurettaviksi. Anarkisti ei kuitenkaan unohtanut idealismia, vaan kävi läpi monenmoisia ajatusmaailmoja ja kokonaisia maailmankatsomuksia, ennen kuin lopulta huomasi, mitä hän lopultakin oli. Tältä pohjalta itsetutkiskelun, rakkauden ja terapian karaisema mies tuotti lopulta ne ajatukset, jotka elävät edelleen ihmisten mielissä.

Imagine on Lennonin oma manifesti maailmalle, joka tiivistää hänen tärkeimmät ajatuksensa kolmeen säkeeseen. Kun Working Class Hero oli kertonut, mikä maailmassa mättää ja God oli repinyt alas keksityt ikonit, oli Imaginen tarkoitus kertoa maailmalle, millainen se voisi olla. Lennon ei tarjoa laulussaan ratkaisuja saati perustele unelmiaan, ainoastaan keinuvan melodian säestämänä kertoo meille maailma ilman taivasta, helvettiä, valtioita, omaisuutta... Ja tyystin vailla teoriapohjaa tai selvennöksiä kysyy, pystymmekö kuvittelemaan? ---

Lennonia on kutsuttu sosialistiksi, ateistiksi, marxilaiseksi, kommunistiksi, buddhalaiseksi ja yksinkertaiseksi utopistiksi. Osin nämä pitävät kaikki paikkansa - osin eivät alkuunkaan. Lennon oli aivan liian monisäikeinen persoona yksinkertaisille luokitteluille, eivätkä Imaginessa kuvatut asiat anna sen suurempaa selkeyttä. On selvää, että Imagine voisi aivan hyvin olla uusi Internationalé, Marseljeesi tai vaikkapa Gaudeamus igitur, mutta lopultakin on aiheellista kysyä, ovatko yksinkertaiset haaveet paremmasta maailmasta aina sidoksissa johonkin tiettyyn aatteeseen? Loukatkoon ajatus miten suuria ihmisryhmiä tahansa, uskon vakaasti, että jokainen allekirjoittaisi sen vetoomuksen, jolla maailma muutettaisiin tällaiseksi. Uskon vieläpä sen olevan mahdollista - ehkä jo lähitulevaisuudessa.

Maailma menetti paljon sillä hetkellä, kun Lennon ammuttiin kylmästi kotinsa edustalle 8. joulukuuta 1980. Toisaalta tapahtuma teki hänestä legendan. On vain niin kovin sääli, miksi jokainen suuri ja vallankumouksellinen ajattelija lopulta kokee täysin aatteidensa vastaisen lopun länsimaalaisessa yhteiskunnassamme, jonka periaatteina pitäisi näyttäytyä oikeus ja vapaus. On siksi outoa - tai ehkei niinkään - että tällainen suunta tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Yksinäinen pyssymies? Häiriintynyt fani? Toimi yksin? Tällainen henkilökö todella tappoi miehen, jota USA:n hallitus piti pahaisena rähinöitsijänä ja jonka vallankumouksellinen vaikutus tapahtui ilman aseita ihmisten mielissä todella laajassa mittakaavassa? Voisi luulla ---

Mutta kuten aina: miehen voi tappaa - ei sitä, mitä hän edustaa. Minulle ja miljoonille muille ihmisille John Lennon edustaa edelleen unelmaa ja toivoa, uskallusta ja kykyä haaveilla ja ajatella sen toteuttamisesta. Mies, jota on kutsuttu 1900-luvun suurimmaksi vallankumoukseksi, ja joka oli suurempi kuin Jeesus, on todella mies, joka ei koskaan itse asiassa kuollut. Unelmat ovat ohi vaikkemme niin halunneet - nyt täytyy vain jatkaa eteen päin. Nyt on aika herätä.

"I really thought that love would save us all."
- John Lennon (1940-1980)

PS. Toivottavasti kukaan ei enää ihmettele, miksi mielestäni viime vuosituhannen suurimpia miehiä olivat Freud, Marx, Engels ja Lennon.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.