IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

[Ei aihetta]Keskiviikko 30.08.2006 09:06


Kirjoita kahdeksan kaverisi nimet, ja käy kysymässä oraakkelilta(http://www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli/) kuka on ___?
Haasta 3 ystävääsi.

1. Jakke - Venäläinen pikajuoksija

2. Katja - Yks saatanan tunari.

3. Marja - Pitkätukkainen rokkari.

4. Päivi - Kettutyttö Keski-Suomesta...

5. Laura - Atleettivartaloinen juntti.

6. Karina - Linnea.

7. Niina - Maailman hallitsija

8. Susanna - Hän on se joka seisoi eilen vieressäsi


Haastan:
Emmä oikeesti haluu et nää kiertää :D

Posteljooni Petskin ja pörriäinenKeskiviikko 02.11.2005 22:52

Aamut on aina vaikeita, mutta vaikeammiksi ne tekee ihmiset, joita ei voi välttää aamutoimia suorittaessaan, koska omistaa koiran. Koiraa kun ei voi ulkoiluttaa kuin pihalla.

Lähdin ihan rauhassa unenpöpperössä sekalaisessa asukokonaisuudessa pörriäisen kanssa aamupissalenkille. Lenkki itsessään sujui ihan hyvin satunnaisesta harakoiden ja varisten metsästyksestä huolimatta, mutta Amir ei oikein aamuisin tykkää tulla sisään rappuun - se haluaa jäädä pihanurmikollemme tanssimaan.

Otin mairittelevimman äänensävyni käyttöön ja lässytin koirallemme "nyt mennään sisään tutimaan ja sitten päivällä kun ollaan levätty voidaan köpötellä koirapuistoon" Nostin vielä äänensävyäni innokkaasti lauseen lopussa, jotta koiruus tajuaisi, että puhun kivasta asiasta. Samaan aikaan kuulen yläpuoleltani hirvittävän pidätetyn naurunpurskahduksen ja pian täydellisen repeämisen. No, oli hauskaa joojoo. Koiralleen ei muka saisi enää puhuakaan. Nauru saatteli minua rappuun saakka.

Amirilla itselläänkin tuntuu olevan aivan tajuton tilannetaju. Tuossa muutama kuukausi sitten odotimme avokkiani pihalla parkkipaikan risteyksessä. Amiria alkoi odottelu pitkästyttää, mutta se istui siltikin ryhdikkäänä edessäni.

Ohitsemme käveli suhteellisen iso joukko ilmeisesti japanilaisia turisteja tms. (mitä muuten japanilaiset turistit tekee espoolaisessa lähiössä keskellä periaatteessa ei mitään?) Turistit osoittelivat jo kaukaa koiraa, ja Amir istui edelleen japanilaisten ohittaessa meidät ryhdikkäänä ihan edessäni. Turistien ollessa lähempänä, Amir ponnisti hyppyyn salamannopeasti suoraan ylöspäin ja antoi minulle pusun pudoten takaisin ryhdikkääseen istuma-asentoon. Turistit alkoivat suureen ääneen horisemaan jotain keskenään ja minusta tuntui, että olivat lähellä puhjeta taputtamaan. Onneksi he kuitenkin jatkoivat matkaansa ja minä sain keskittyä salukin ajatusmaailman pohdintaani. Kamikaze-pusu on kyllä oiva jonkun keksimä termi salukien hellyydenosoituksille. Koskaan ei tiedä, milloin joutuu sen kohteeksi. Aika ei kuitenkaan tule pitkäksi.



« Uudemmat - Vanhemmat »