Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vÃttu enää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa
sä satutit mua ja se paska kesti kauan
Viilsit muhun haavoja tuhosit sisältä
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä
