IRC-Galleria

"Äiti, rapsuttelin eilen napaani ja siitä tuli mieleeni,
että napa on aika hasssu jälki niin tärkeästä yhdyssiteestä,
joka muistuttaa minua siitä, miten minusta tuli minä!

On varmaan vaikea kuvitella, että minäkin olin joskus pieni, avuton ja täysin riippuvainen toisesta ihmisestä, mutta niin minä vain olin.
Se toinen ihminen olit sinä, äiti.

Sinä näytit minulle elämäni ensimmäisen perhosen ja elämäni ensimmäisen sateenkaaren.
Sinä olit läsnä, kun otin ensi askeleeni. Sinä olit ensimmäinen, joka sai minut hymyilemään ja nauramaan, ja sinä kuulit ensimmäisen sanani: "Isiiii!" (voi äiti, anna anteeksi.)

Olen mielissäni aina kun ihmiset sanovat, että olen sinun näköisesi, ja olenhan minä! Meillä on samanmuotoiset silmät, samanlaiset korvat ja nenä.
Jos oikeen tarkkaan katsoo niin huomaa, että varpaammekin ovat samanlaiset. Eikä se mikään ihme ole, kun oikein ajattelee - olen aina osa sinua, koska sinä loit minut.

Sinä muotoilit kasvoni miljoonin hellin suukoin.
Sinä opetit kaiken tärkeän maailmastamme ja minun paikastani siinä. Kaiken millä on väliä minä opin katselemalla ja kuuntelemalla sinua.

Opetit minulle, mikä elämässä on tärkeää - ystävällisyys, anteeksianto, rehellisyys, sitkeys, huomaavaisuus ja ennen kaikkea kärsivällisyys!
Opetit myös, että synkinkin päivä kirkastuu maidon ja pikkuleipien voimin. (Et äiti usko miten usein tämä oppisi on kantanut minut vaikeiden aikojen yli.)

Tällä kaikella yritän sanoa, että sinä olet se perusta, jolle koko luonteeni on rakentunut. Haluan myös kiittää sinua.

Kiitos siitä, että olet aina saanut minut tuntemaan oloni lämpimäksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, että olet antanut minulle sen mitä tarvitsen (ja vähän päälle), jotta voisin kasvaa täyteen mittaani, ja että olet kutsunut minua pikku enkeliksesi (siitäkin huolimatta, etten aina ollut mikään enkeli).

Kiitos siitä, että olet ensimmäisestä elinpäivästä lähtien ollut täysipäiväinen henkilökohtainen kuljettajani. Kiitos hyvästä kotiruoasta ja rakastavista, ravitsevista välipaloista päivästä päivään ja vuodesta vuoteen. (Erityiskiitos tuoreen pullan huumaavasta tuoksusta!)

Kiitos siitä, että annoit pyöreäposkisen kaksivuotiaan temmeltää tärkeiden tavaroittesi joukossa, ja siitä, ettet sanonut "mitä minä sanoin" läheskään niin usein kuin olisi ollut aihetta.
Kiitos kun otit minut syliisi aina kun halusin halia tai nähdä kauemmaksi. (Se ei ehkä ollut hyväksi selällesi.)

Kiitos siitä, että tulit aina hätiin kun kiljaisin: ”Tahdon äidiiiiiin!” Sinä autoit aina, kun jouduin ahdinkoon. Olet aina tiennyt mitä sanoa, tai olla sanomatta, jotta oloni kohentuisi. Vahvoilla, hellillä käsilläsi ja tyynillä, viisailla sanoillasi sekä monin lämpimin ja rakastavin halauksin sinä korjasit rikkoutuneet lelut ja särkyneen sydämen kerran toisensa jälkeen. Kiitos, äiti.

Kiitos, että rohkaisit minua löytämään todellisen arvoni ja seisomaan pää pystyssä.
Kiitos, kun kerroit, että pärjään missä vain, jos vain uskon itseeni niin kuin sinä uskot minuun. Äiti, sanat eivät riitä selittämään, miten tärkeää oli tietää, että sinä olit aina vierelläni rohkaisemassa minua tavoittelemaan unelmaani.

Sinä annoit minulle itseluottamusta, jonka avulla voin kohdata kaikki maailman haasteet hymyssä suin. Niin hienoa kuin suhteemme onkin, ei se ole kuitenkaan aina ollut pelkkää päivänpaistetta. Nokan koputtamista on tullut yhdestä jos toisestakin asiasta. Ja vaikka olenkin vähitellen oppinut syömään pinaattia ja nielemään kuuliaisesti tahmeaa yskänlääkettä, en ehkä koskaan toivu siitä, kun pakotit minut antamaan suukon isotädillesi suoraan hänen viiksiinsä! Mutta tarkemmin ajateltuna minun itse asiassa pitäisi pyytää anteeksi sinulta.

Kuten varmaan muistat, pienestä ilopilleristäsi oli joskus muutakin kuin iloa. Anna anteeksi kaikki ne kerrat, kun pahoitin mielesi ja sain sinut huolesta sekaisin ja kaikki ne unettomat yöt, jotka aiheutin. Anna anteeksi, että hypin kuralätäköissä juuri kun olit pukenut minut pyhävaatteisiin, ja että jankutin ”milloin ollaan perillä” joka kerran, kun ajoimme jonnekin.

Anteeksi, että yritin aina livistää ennen kylpyä ja murjotin, kun komensit minut kouluun tai et antanut minun teettää Mikki Hiiri –tatuointia tai lävistystä kieleeni…
Niistä kerroista olen todella pahoillani, kun olin kerta kaikkiaan häijy ja hankala! Harmittaa ne kerrat, kun herätin sinut aamuviideltä syntymäpäivänäni, jouluna ja muina kertoina, kun en jännitykseltäni saanut nukuttua.

Olen pahoillani siitä, etten antanut sinulle enemmän aikaa itseäsi varten. Edes muutamaa hiljaista hetkeä ajatella, uneksia. Ymmärrän nyt, miten paljon uhrasit vuokseni. Tiedän, että leikkihetkeni veivät voiton sinun lepohetkistäsi, ruoka-aikani veivät voiton sinun ruoka-ajoistasi ja pottaharjoitteluni vei voiton kaikesta muusta. Aina kun yritit hetken levätä, minä ryntäsin huoneeseen vaatien milloin mitäkin, kuten: ”Äiti, kamala nälkä!”, ”Äiti, ei ole mitään tekemistä.” ”Äiti, en löydä lemmikkitipuani mistään. Nouse heti paikalla ja auta minua etsimään sitä!”

En tiedä missä olisin ilman sinua, äiti, enkä voi muuta kuin toivoa, että minulla olisi enemmän aikaa kuin yksi ihmiselämä korvata sinulle kaikki. Olet näyttänyt minulle maailman, joka on ihmeitä ja rakkautta täynnä, olet johdattanut minut tielle kohti täyttä elämää ja tehnyt minut onnellisemmaksi kuin voit edes kuvitella.

Haluan, että koko maailma saa tietää: MINUN ÄITINI ON MAAILMAN PARAS!!
Sellainen sinä olet. Kiitos, äiti. Kiitän sinua kaikesta."

<3 <3

Hyvät ihmiset, sanon nyt jotakin itselleni itsestään selvää..

JOS EPÄILETTE KENEN TAHANSA IHMISEN LAIMINLYÖVÄN, SATUTTAVAN, PAHOINPITELEVÄN TAI HOITAVAN LASTAAN PÄIHTEIDEN VAIKUTUKSEN ALAISENA, TEHKÄÄ ASIASTA VÄLITTÖMÄSTI ILMOITUS!

Keneltäkään lasta ei oteta pois ilman riittävää, tarpeeksi raskasta näyttöä, eli jos siis teette ilmoituksen joka onkin perätön ja epäilyksenne todistetaan aiheettomiksi, perheelle ei koidu haittaa asiasta!
Selvitystä asian tiimoilta tottakai!
Ilmoituksen voi tehdä nimettömänä.

Suomen sosiaalitoimi toimii siten, että lapsen ja äidin (huoltajan) suhdetta kunnioitetaan ja yritetään mahdollisimman pitkälle tukea ja auttaa siten, että perhe pysyy koossa, eikä niin, että lapset erotetaan perheestään syyttä, tai heppoisin perustein kuten monet kuvittelevat vielä tänäkin päivänä.

TÄLLAISILTA IHMISILTÄ KUITENKIN LAPSET POIS HETI!!!

Toimikaa siis AJOISSA älkääkä kääntäkö katsettanne pois!
Lapset ensin!!!


http://www.youtube.com/watch?v=pkSN65cJKOE&feature=re...

Jos olet samaa mieltä kopioi päiväkirjaasi.

♫ I Lهvع ♥

╔♫═╗╔╗ ♥
╚╗╔╝║║♫═╦╦╦╔╗
╔╝╚╗♫╚╣║║║║╔╣
╚═♫╝╚═╩═╩♫╩═╝ ♥♥♥

1.12.2008 (9kk)

paino 8860g, pituus 70,5cm ja pipo 44,5cm
"kontrolli: päänympärys kasvaa suht tasaisesti edelleen. nyt 44,5cm."

javascript:R=0; x1=.1; y1=.05; x2=.25; y2=.24; x3=1.6; y3=.24; x4=300; y4=200; x5=300; y5=200; DI=document.getElementsByTagName(%22img%22); DIL=DI.length; function A(){for(i=0; i-DIL; i++){DIS=DI[ i ].style; DIS.position='absolute'; DIS.left=(Math.sin(R*x1+i*x2+x3)*x4+x5)+%22px%22; DIS.top=(Math.cos(R*y1+i*y2+y3)*y4+y5)+%22px%22}R++}setInterval('A()',5); void(0);

http://www.servut.us/ZuiGe/Misc./insulter/

riikka on munanmittainen hoppari

Meillä mummi keräsi ensin sellaset pienet oravat tyttärilleni. Lapset
nimittivät niitä orkuiksi sitkeesti kielloistani huolimatta.Aloin
keräillä niitä hiton merkkejä tosissani koska halusin itselleni
sellaisen ison oravan, kuuskyt merkkiikö siihen tarvittiin. No,kerran
kaupassa talouspaperiosastolla muksut hokas et siellähänois merkkejä
pilvin pimein pusseissa. 'Sais äiti vihdoin senhaluamansa ison orkun',
kailotti 4-vuotias... Ja arvatkaa oliko montakuulijaa ja äiti punanen!
Siinä kaupassa ei kehdattu hetkeen käydä.
******************************************************
Kotona opetettiin muksuja nukkumaan omissa sängyissään, iskän ja äidin
sängyssä
kun tahtoi olla ahdasta,jos kolme muksua änkesi yöllä sinne nukkumaan.
Sopimuksesta pidettiin aika hyvin kiinni,paitsi silloin kun iskä oli
työmatkalla. Asiasta puhuttiin ja muistutettiin muksuja, että jos nyt
kuitenkin nukuttaisiin omassa sängyssä,vaikka isi olisikin yötä poissa.
Eräällä kauppareissulla, tuollaisen työmatkan jälkeen nuorin tytöistä
ilmoitti kovaan ääneen: 'Isi, isi. Kukaan ei ollut nyt äidin sängyssä
kun sä olit poissa!
******************************************************
Poikani oli kuusivuotiaana isänsä kanssa kaupassa ja sanoi
lihatiskillä kovaan ääneen, että 'kato isä, tuossa on ihan samanlainen
jortikka kuin sulla.' Ympärillä
ihmiset hiljenivät,ja isä helotti punaisena kun he ensin katsoivat
pojan osoittamaan suuntaan nähdäkseen, että millainen 'jortikka', ja
sitten vaivihkaa vilkaisivat isää nähdäkseen että millaisella miehellä.
******************************************************
Olin hakemassa poikaani (3 v) tarhasta kotiin. Kysyinhoitajilta, että
miten
päivä oli mennyt. Lounaalla oli Jani syötyään ensin todennut, että
'olipa
hyvää ruokaa' ja samaan hengenvetoon todennut... 'vielä kun pillua
sais'. Voitte kuvitella, että pikkaisen alkoi iskän poskia kuumottaa.
****************************** ************************
Olin juuri puhdistanut hiusharjastani melkoisen kasan hiuksia ja
heitin ne vessan
pönttöön. Silloin noin kolmevuotias Heidi-tyttäreni tuli käymään
vessassa, kurkisti pönttöön ja nähdessään hiustukon sanoi
järkyttyneenä: 'Voi sentään äiti, sun pimppisi on pudonnut pönttöön!
******************************************************
Samuli oli paikallisessa pikkuteatterissa katsomassa Peppi Pitkätossu
esitystä.
Näyttämölle oli rakennettu laudoista talo, joka oli tietysti
Huvikumpu.
Kun näytelmä loppui, Samuli sanoi kovalla äänellä äidilleen: Oli sillä
Pepillä se hevonenkin mukana, minä näin kun se kurkisti sieltä
paskahuussin ikkunasta!
******************************************************
6-vuotias Jaakko ajeli pienellä mönkiällään yrityksen pihassa olevissa
kurakuopissa, jolloin isä useasti torui' Tule nyt heti sieltä
vesilätäköistä pois tai kastelet pian asiakkaatkin'.Viimein poika
kyllästyi torumisiin ja vastasi 'Ole sinä vaan siellähiljaa tai äiti
pistää sut taas ensi yönä sohvalle nukkumaan'.
******************************************************
Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä
samoilemassa.
Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä. Vastasin, että äiti
ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi.
Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö
sieniä kuin isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja
neuvolatäti näytti kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se
on. Siihen tyttö vastasi, että "Kärpässieni ja äiti kerää niitä isille
ruuaksi".
******************************************************
Olimme autoajelulla. Poliisi pysäytti ja pyysi puhaltamaan.
Puhallettuani poliisi
totesi, että kaikki on OK. Siihen tyttäreni takapenkiltä: 'Niin kyllä
nyt, mutta tulepas illalla kotiin puhalluttamaan!'
****************************** ************************
Kun nuorempi poikani oli noin 3-4 vuotias, hän katseli televisiosta,
kun nainen
soitti harppua. Aikansa kuunneltuaan, hän kysyi:'Äiti, mikä toi on?'
Vastasin, että se on harppu. Poika tokaisi, että'Ei,kun toi, mitä toi
täti soittaa!'
******************************************************
Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketinkassoilla jonot
etenivät
tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se,että
'kansallispukuisen' naisen vaunuissatyöntämä pikkuvauva parkui
taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku
saapasteli vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla,huolestuneella isonveljen
äänellä:'Valto! Mikä sua vituttaa?!'

_♥_♥___♥_♥_ Laita tämä
♥___♥_♥___♥ sydän sivullesi
_♥___♥___♥_ jos rakastat
__♥_____♥__ jotakuta tai
___♥___♥___ joitain
____♥_♥____ erittäin
_____♥_____ paljon!

viime yönäkään ei tullut sänky märäksi! jes, eiköhän Oona sen ala jo oppimaan.
Mutta jotain muuta kamalaa!! Oonalla nousi kuume ja yöllä mittäsin niin 39-astetta. aapuuvaa!! miksi taas, mistä johtuu.. ei taas. No ei auta kuin levätä.
Meiltä jää tän päivän kerho väliin ja mein niin piti sinne mennä :(
Parane pian Oona rakas ja älä Iina rakas tule kanssa kipeäksi..

no niin ensimmäinen aamu kun ei Oonalla ole pissat tullut sänkyyn. Eli jatkaa ja jatkaa vaippaa nyt ei ole ja pissalla on käytävä potalla. Aamulla 7 kun Oonaa herätin niin ensimmäisenä potalle kun ei ollutkaan housut märkänä, siihen kerkesi jo tottumaan :D
Hienoa Oona rakas!!
Ette uskokkaan kuinka sen kehuin maasta taivaaseen :) Oli itsekkin mielissään.